lauantai, 11. elokuu 2012

Pampula 9 vee!

Pami9.jpg
Pami kesämekossaan. Kuvan otti Sirkku Kouki.




Miun ikioma pikku Pampulainen, maailman paras aussietyttönen, täytti eilen 9 vuotta! Mietin pitkään, minkälaiset synttärijuhlat Pamille järjestäisin. Unskillahan oli megalomaaniset bileet 9-vuotispäivänään lahjoineen, vieraineen, tarjoiluineen, kilpailuineen ja leikkeineen. Ne oli tosi kivat synttärit, mutta Unski nauttii vähän eri asioista kuin PamPam. Yritin päästä Pamin pään sisään, ja mietin, mistä Pami pitää kaikkein eniten. Pami rakastaa tekemistä. Mitä tahansa, kunhan saa panna kaikkensa peliin ja tehdä, mitä osaa. Pami rakastaa myös ruokaa ja herkkuja. Ja kolmanneksi Pami nauttii suunnattomasti Helin hoidoista. Miunkin hieronta, harjaus ja kaikki hoitotoimenpiteet ovat jees, mutta Heli ammatti-ihmisenä on ihan paras.

Pamin syntymäpäivä alkoi hieman tavallista herkullisemmalla aamupalalla ja onnentoivotuksilla pusujen kera. Töistä tultuani Pami sai kaulaansa juhlapantansa.

panta.JPG
(Rumasti reuhottaa tässä tuo pannan pää, mutta näkyypähän paremmin. Sinisessä sydämessä lukee Pamela ja puhelinnumero.)





Koirat pissalenkille, autoon ja vauhdilla Tohtori Kontun kautta Helin vastaanotolle. Selitys eläinklinikalla käyntiin tuonnempana. Pami on niin mielissään päästessään Helin käsittelyyn, että asettuu itse patjalle makaamaan sopivaan asentoon <3. Ihanan hieronnan jälkeen oli tarkoitus mennä tekemään jälkiä ja esineruutua, mutta mie torvi erehdyin menemään kauppaan. Pilkon Citymarketissa oli jotkut super-alepäivät ja väkeä kuin helluntaiepistolassa. Siellä jonottaessa vierähti hyvä tovi, ja kello oli jo lähes puoli seitsemän, ennen kuin olimme kotona. Siispä porukalla vain reippaalle metsälenkille, jonka jälkeen tytöt saivat isot savuluut pihanurmella jyrsittävikseen. Unski ei luusta välittänyt; jäipähän Viialle ja Pamille enemmän namusteltavaa.

Juhlia oli siis jatkettava tänään. Kävin polkemassa jäljet koko porukalle. Jäljentekoa aloitellessani tajusin, että yhtään jälkikeppiä ei tullut otettua mukaan. Puiset pyykkipojat saivat siis kelvata. Juhlakalu sai pitkän peltojäljen, jossa oli seitsemän kulmaa ja neljä pyykkipoikaa. Viialle tein n. 150 m pitkän, makkaralla höystetyn kaaren pellolle. Unskille metsään puolen kilsan mutkikas jälki kolmella pyykkipojalla. Jätin jäljet vanhenemaan ja lähdin lauman kanssa puolentoista tunnin pyörälenkille. Hieno, tyyni ja pilvipoutainen sää!

Jäljestyksen menivät hyvin. Viian makkarajälki oli juuri sopiva. Täytyy vain treenata hieman ahkerammin, niin hyvä tulee. Keppi-ilmaisunkin voisi tietysti opettaa. Nyt jäljen päässä oli makkararasia. Kun Viia löysin sen, kehuin kovasti ja pyysin menemään maahan. Siitä hyvästä aukesi rasia ja makkarat maistuivat. Wubbaa vielä lennäteltiin loppupalkaksi. Pami jäljesti hyvin, mutta pyöri pitkään ensimmäisessä kulmassa. Pyykkipojat eivät herättäneet sen enempää kummastelua. "Kepeistä" palkkasin kuivalihalla ja loppupalkkana oli wubbaleikki. Kovin oli päivänsankari tyytyväinen.

Koska Unskilla on alkanut olla muutaman kerran sekoilua jäljellä, varmistin jäljellä pysymisemme muutamin merkein. Hienosti mummu kuitenkin selvitti kiharaisen jäljen kolmine ojanylityksineen ja nosti nikottelematta pyykkipojat. Wubba olisi kyllä päässyt hengestään, jos sillä sellainen olisi ollut.

Nyt nukkuu onnellinen aussiekolmikko päikkäreitään. Illalla käydään vielä esineitä etsimässä ja huomenna olisi tottistelun vuoro.

Niin, se tohtorilla käynti:
Unskillahan todettiin noin kuukausi sitten alhaiset leukosyyttiarvot ja virtsan ph. No, keskiviikkona kävimme kontrollissa, ja leukkarit olivat kunnossa (ilmeisesti jokin ohimenevä tulehdus, siis), mutta ph oli edelleen alhainen. Saimme mukaan Royal Canin S/O Urinary -lääkeruokaa ja ohjeeksi syöttää VAIN sitä pari päivää. Eilen siis otettiin jälleen pissanäyte ja sitä kiikutin Martinalle tutkittavaksi. Ph olikin nyt "De Luxe", sanoi Martina, ja jatkoi: "Nyt tehdään experimentin". Ohjeeksi siis syöttää jälleen tavallista ruokaa viikonlopun yli, ja maanantaina jälleen näyte. Jos ph on laskenut uudelleen, siirrytään kokonaan Urinary-ruokaan. Onneksi Unski piti siitä tosi paljon. Normaalistihan Unski on nyt syönyt Hill's Adult Mature 7+ -nappulaa  höystettynä lihoilla, piimällä, kasviksilla, kotiruoalla ja milloin milläkin sörsselillä. Maanantaihin siis.

Pami9ja+uu.jpg
Sirkku kuvasi Pamia, niin Unski tietysti asettui tottuneesti etualalle poseeraamaan.

keskiviikko, 8. elokuu 2012

Pikkukoira paimenessa

Viime viikko oli varsinaista matalalentoa sekä paimennuksen että kaiken muunkin osalta. Keskiviikko Kiteellä Finascin  paimennusklinikalla Viian kanssa. Pyöröaitauksessa opettelimme Michael Bryantin opastuksella kuinka saada koira "out" eli pysymään kauempana laumasta ja hakemaan tasapainoa "väljemmillä vesillä". Torstaiaamuna toiseen suuntaan, eli Kuttukuuhun. Siellä tuomari Rusty Jeffers antoi meille toisen legin erinomaisin arvosanoin Junior Herding Testissä.

Viia+JHD.jpg
Tosin ekalla yrittämällä hienosti alkuun päästyämme...


oops.jpg
lensin pyllylleni, ihana tuomari huusi "How graceful!", lampaat lähtivät mäkeen ja hyppäsivät aidan yli pois areenalta.
Viia+JHD3.jpg 
Toisella yrittämällä homma homma pelitti kuitenkin hienosti ja Viia sai tittelin JHD.

Upeaa työtä teki myös Anne Talan ja Jaton kanssa. Marin ja Jiron suoritusta en ehtinyt jäädä katsomaan, vaan jatkoin matkaa Tuusjärvelle lenkkeilemään ja sen jälkeen kotiin odottelemaan Eija-Riittaa ja Hannaa koirineen.
Perjantai meni jälki- ja tottishommissa. Hanna teki jäljet Viialle, Pamille ja Unskille ja minä puolestani Maille, Halille ja Pinjalle. Jälkien vanhentumista odotellessamme kävimme Pärnällä tottistelemassa. Koko päivähän siinä vierähti lakupussin voimalla. 

Lauantaiaamuna jälleen Kiteelle, missä Finascin ekat paimennuskokeet. Jännitti aika tavalla, kun tiesin lampaat lentäviksi, eikä meillä ole Viian kanssa paljoakaan taitoa eikä kokemusta. Pikkukoira piiparinen oli kuitenkin hyvällä moodilla ja tosi taitava, ja saatiin eka legi läpi 71:llä pisteellä! Eija-Riitta ja Vaapu tekivät hienon suorituksen ja sijoittuivat kolmansiksi 82 pisteellä! Mukana olivat myös Hanna ja Hippa sekä Hilkka, Valo ja Kiri. Minä pöhkö menin Kirin kanssa, joka hieman lampaita jahdattuaan lopetti työnteon, joten jätin leikin kesken.

Kauppareissun ja lenkin jälkeen ajoimme Rösköön yöpymään. Hieno paikka, ihana sauna (talviturkkikin jäi vihdoin järveen) ja mukavaa seuraa! Oli taas niiiiin kiva nukkua lattialla huonoilla patjoilla kolmen koiran alla.

Sunnuntaina toinen legi meni vielä rennommin ja paremmin. Harmittavasti päästin lampaat karkaamaan viimeisellä osuudella, mistä johtuen pisteitä kertyi vain 79, mutta heltisi sentään toinen sija. Viialle siis myös titteli STDs - ja joku tiesi kertoa, että nuorimpana aussiena Suomessa; ikää 18 kk. 
Kaiken kaikkiaan mahtava loppuviikko - tällä kokemuksella jaksaa taas palata töihin ja puurtaa vielä pitkälle. Toivottavasti saadaan joku videokin pian. 

keskiviikko, 8. elokuu 2012

Uusi blogi

löytyy osoitteesta:

http://miiminhauvat.blogspot.fi/

maanantai, 23. heinäkuu 2012

Ihanat, vanhat koirat!

P1010003.JPG 

 

Pulmu, melkein 9 v.

 

 

 

Pulmu (Patchcoat Pawnee) perheineen - pikku Liljaa lukuun ottamatta - kävi tänään kylässä. Kylläpä oli mieluisa vierailu! Pulmu oli aivan entisensä - ehkä vain hieman hieman pyöristynyt tuuhean aluskarvan myötä. Iloinen, suloinen, kaunis, terve - ja samanlaiset jutut kuin Unelmalla. Ihan piti pariin kertaan kysyä, että kumpi sen sanoi - Unski vai Pulmu? Pulmunkin parhaimpia ominaisuuksia on täysi varmuus pikkulasten kanssa. Sille oma perhe - ja etenkin lapset - ovat kaikki kaikessa. Tervetuloa pian uudelleen - Liljan tapaamista odotellen!

P1010007.JPG 

 

Minna tervehtii merlesirkusta.

 

 

 

 

 

 


P1010010.JPG

Aarre heittää lelua korille.

 

 

 

 

 

 


P1010009.JPG

(Kääks, mikä kuvakulma!) Pami, Viia, Unelma ja Pulmu.

 

 

P1010014.JPG

Aarre ottaa KUNNOLLA vauhtia.

 

 


Illalla oli vuorossa Josepan hakutreenit Onttolan raunioradalla. Itse olin toivonut, että menisimme sinne treenaamaan, koska toivoin, että saisin Viiaa käyttämään paremmin nenäänsä. Metsässä - ainakin aukeilla paikoilla - se etsii mieluusti silmillään. Raunioradalla siihen ei kertakaikkiaan ole mahdollisuuksia. Koska Viia on rohkea ja irtoaa hyvin, tarkoituksena oli lisätä sen motivaatiota vaikeampien piilojen ja alustojen kautta. Ensimmäinen maalimies oli umpiroskiksessa ihan polun varrella. Viia paikallisti maalimiehen hyvin, yritti kiivetä roskiksen päällekin, mutta ei oikein tajunnut mitä olisi pitänyt tehdä, ennen kuin maalimies alkoi jutella kannen raosta. Kehuin koiraa ja avattiin kansi ja oi! Sieltähän paljastui maalimies wubban kanssa! Hetken leikin jälkeen otin lelun pois ja kehotin Viiaa etsimään lisää ukkoja. Tosi upeasti se paikallistikin maalimiehen viemäriputkesta tiilikasan harjalta. Upea löytö! Ja jälleen wubba! Kun lähdimme etsimään kolmatta maalimiestä, Viia oli jo aivan innoissaan. Kolmannelle pitikin mennä suurten betonilaattojen, kattopeltilevyjen ja "huonon katon" kautta - mutta sielläkin oli wubba! Neljäs maalimies oli "ihan helppo": Piiloutunut metsikköön kaapelikelan taakse. Helppo nakki! Uskon, että tällä harjoituksella pääsimme päämäärään: lisäsimme Viian intoa, oma-aloitteisuutta, nenänkäyttötaitoa ja ilmaisuvalmiuksia myös vaikeammassa maastossa ja umpipiiloissa.

Ja sitten koitti varsinainen yllätys:

Kun meillä kaikilla oli raunioradalla niin mukavaa (paitsi miulla viemäriputkessa), eikä kenelläkään ollut kiire pois (paitsi miulla vessahätä), myös Unski ja Pami saivat mahdollisuuden pikku treeniin! Itse asiassa ryhmä olisi ollut valmis vaativampaankin harjoitukseen, mutta otin molemmille mummeleille yhden ukon. 

Kumpikaan ei ollut tehnyt yhtä ainutta hakuharjoitusta sitten viime marraskuun. 

Annoin maalimiehille ohjeet mennä ihan mihin tahansa - mieluummin varsinaisen raunioalueen taakse, ettei vain sattuisi mitään putoamisia tms. Pami kun ei ole lainkaan etsinyt raunioilla, ja vauhtia saattaa olla vähän liikaa.) Ihanat maalimiehet ottivat omia namujaan taskuihinsa, kun en ollut osannut ollenkaan varautua moiseen tilaisuuteen.

Siispä mummelit ulos autosta, ensin Pami Lealle hihnaan ja Unskille PK-liivit päälle ja kiintorulla kaulaan. Ai tiesikö mummo, mitä piti tehdä? Tuskin pysyi liinassa. "Ratamestari" näytti alueen ja lähetin Uu-mummun menemään. Hieno, laaja, syvä pisto alueen vasempaan laitaan. Sitten kehut ja uudelleen lähetys. Kotvan seikkailtuaan mummeli tuli kiintorulla suussa ja toimi kuin unelma: "Irti!"-käskyllä rulla suusta, sivulle ja liina kiinni. "Näytä!" -käskyllä täyttä höyryä maalimiehen luo namuja syömään. Loppupalkkana oli wubba, jota Unski vinguttikin koko matkan Lean ja Pamin luo.

Sitten oli Pamin vuoro. Ihan yhtä innoissaan - ellei vielä enemmänkin - oli tämä mummeli. Ensimmäinen pisto oli hieno, pitkä, syvä ja laaja. Sitten Pami palasi luokseni kannustusta ja uusia ohjeita saamaan. Ja toiselta pistolta se palasi kiintorulla suussaan, heitti sen käskystä pois ja lähti nappulat kaakossa näytölle. On se niin hieno. Ihanalla maalimiehellä oli ihania herkkuja ja lopuksi löytyi myös ihana lussupallo. Maalimielheltä palatessamme  seuraamme liittyi Unelma, joka ei ilmeisestikään ollut kertakaikkiaan pysynyt Lean käsissä. Tyytyväiset mummelit saivat kanniskella lussupalloa ja wubbaa kilpaa autolle.

Niin se vaan on: Kun kerran oppii ajamaan pyörällä, ei tee enää virheitä siinä hommassa. Vanha koira on ajatuksen jatke ja muuttuu pikkuhiljaa ihmiseksi. Vanha koira kaikkine puutteineenkin on luotettava ja uskollinen. Olipa kyse hausta tai lasten kaitsennasta. - Mikä tietysti on kaikista tärkein tehtävä.

Aivan ihana päivä.

Kiitos kaikille mukana olleille!

sunnuntai, 22. heinäkuu 2012

Max

P1010018.JPG

Max (Patchcoat Valiant) on ollut meillä yhdeksän päivää hoidossa. Hauska tuollainen vuosikas poika: loputtoman avoin, iloinen, energinen ja hyväntahtoinen. Elämä on laiffii, maailma on tulvillaan upeita asioita, ihmiset ovat aivan fantastista porukkaa.

Kävin Maxin kanssa luustokuvauksissa, ja lääkärin vastaanotolla vasta oli kivaa Maxin mielestä! Iloisena se touhotti ympäriinsä kunnes sammui ihan yhtäkkiä nukutuspiikin vaikutuksesta. ja muutamaa tuntia myöhemmin kun se heräsi, oli varmasti paha olo ja toimintakyky nollassa vielä pitkän aikaa, mutta häntää pystyi kyllä heiluttamaan kaikille vaikka kieli roikkuikin poskessa.

Viia ja Max ovat olleet erottamattomat. Kuin paita ja peppu ne mennä huristavat pitkin pihaa, pitkin peltoja, ojien yli, metsissä, rannoilla ja järvissä. Sisällä ollessaan ne leikkivät kahdestaan kunnes uupuvat ja nukahtavat kylki kyljessä.

P1010029.JPG
Mummuset ovat myös opettaneet Maxille vähän laumajärjestystä ja vanhempien kunnioittamista. Eräänä iltana Max erehtyi nappaamaan suuhunsa Unelman Kukon, joka on maailman toiseksi tärkein asia. (Maailman tärkein asia on Unelman Kitara.) Max jäi seisomaan Kukko suussaan, kun Unelma havaitsi aarteensa joutuneen valloittajan kitaan. Unski meni aivan Maxin viereen seisomaan ja tuijotti tätä syrjäsilmällä. Max jähmettyi täysin, mutta ei pudottanut Kukkoa suustaan. Ihan hiljaa Unski painautui lähemmäksi Maxia, painoi pojan seinää vasten ja  asetti poskensa Maxin poskea vasten. Silloin putosi Kukko ja pikkupoika luikki tiehensä. Sen jälkeen aina lelukoppaa kaivellessaan se on varmistellut, mitä mieltä Unelma on minkäkin lelun ottamisesta.
P1010021.JPG

Pami on sanonut Maxille pari kertaa tönimisestä ja etuilusta - melko nätisti kuitenkin. Ja Max uskoo helposti. Julkisilla paikoilla toisia koiria tavatessamme Max ei voi käsittää, että joku ei ehkä pidäkään siitä. Se menee tutustumaan reippaasti kaikkiin häntä heiluen, eikä varmasti ala rähistä kenenkään kanssa. Jos joku murahtaa tai irvistelee sille, se on niin aidosti hämmästynyt - sen naama suorastaan huudahtaa: "Etkö sä TYKKÄÄ musta??? MIKSET???"

Nyt odottelen Maxin kotiväkeä hakemaan poikansa kotiin. Kyllä tulee ikävä. Toivottavasti tavataan taas pian!
P1010015.JPG