Vepen alkeiskurssilla oli vuorossa hukkuvan pelastus. Viime kesänähän Viia kävi jo Kaunislahdessa hakemassa hukkuvalta patukkaa reippaasti. Nyt muistuteltiin vähän mieliin mitä pitikään tehdä: leikin ensin Viian kanssa vähän hukkuvan patukalla. Sitten patukka Lauralle ja Laura seisomaan rintaa myöten veteen ja läpsyttelemään. "Auta!" -käskyllä Viia pingahti reippaasti hakemaan ensin patukan, toisella kerralla patukan jatkeena oli jo Laurakin. Sitten Laura meni veneen kyytiin, Heli souti vähän matkaa rannasta ja Laura "putosi" veteen räpiköimään. Viia lähti niin innoissaan pelastamaan, etten ehtinyt edes käskyä antaa. Vielä pari kertaa vähän matkaa pidentäen, ja se oli siinä. Pätevä pikkukoira.

Toisena liikkeenä harjoittelimme jälleen vientiä. Nyt käytössä oli kaksi köydenpätkää: toinen vientiesineenä ja toinen palkkana. Kahlasin Viian kanssa koiran uintisyvyyteen, annoin köydenpätkän suuhun ja veimme yhdessä esineen Helille veneeseen. Palkaksi tuli vaihdossa samanlainen köysi, mikä tuntui olevan Viialle kiva juttu! Muutama kerta tehtiin samalla tavalla, ja viimeisillä kerroilla Viia jo vei ihan itsekin lopuumatkan. Haasteena Viian kanssa on se, että sille mieluisampi esine on aina se, mikä on suussa. Nyt kuitenkin päästiin jo sille tasolle, että sille ei voinut näyttää palkkanarua veneestä, koska se heti pudotti suussaan olevan. Kehitystä siis tapahtuu - ja nopeasti. Onhan se aussie.