Kaunis, kesäinen hellepäivä, Kaunislahden hiekkaranta ja vepetreenit - voisiko lomapäivältä enää parempaa toivoa?

Viimeksi oli viennin kanssa vähän epävarmuutta, joten aloitimme siitä. Vene vain n. 15 m päähän, ja vientiesineeksi se tuttu köydenpätkä. Aluksi Pami otti esineen suuhun, mutta pudotti sen taas heti rantaveteen astuttuaan. Heli neuvoi lähtemään liikkeelle Pamin kanssa yhtäaikaa, eli tavallaan juoksimme veteen yhdessä, ja siitähän Pami innostuikin ja vei esineen kauniisti perille saakka. Toistoja pari kertaa - kyllä se siitä. Ensi kerralla en mene sen kanssa veteen asti.

Veneen vienti rantaan onnistui mukavasti. Toisella kerralla Pami sai huonosti aivan köyden päästä kiinni, mutta sitkeästi hinasi rantaan saakka.

Sitten tuli mieleen, että kai niitä alokasluokankin liikkeitä pitäisi joskus harjoitella, ja otettiin veneen haku. Sepä ei niin vain sujunutkaan. Pami lähti innoissaan veneelle, joka oli yli 30 m päässä, mutta uituaan jo yli puolivälin kääntyikin takaisin! Ehkä lähetykseni oli huono. Otin Pamin uudelleen sivulle, kumarruin sen viereen ja osoitin venettä ja veneessä Arja heilutteli hinausköyttä. Sitten lähetys, ja nyt Pami ui hienosti veneelle saakka, otti köyden ja hinasi veneen rantaan. Mahtava pikku koira!