Uu ja Pee viime viikolla. Rough- ja smooth -versiot.

Tapanani on ollut tarkistuttaa kaikki 10 vuotta täyttäneet koirani säännöllisesti vuosittain, ihan vain kaiken varalta, että osaisi itsekin vähän paremmin ottaa huomioon mahdolliset ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset koiran elämässä. Tänään oli vuoro viedä Unelma ensimmäisen kerran ikäsyyniin. Omasta mielestäni Unelma on kaikin puolin hyvässä kunnossa; hampaathan sillä on tosi kuluneet ja korvia täytyy puhdistella säännöllisesti. Hieman olen ollut huomaavinani Unelman kuulon ehkä heikentyneen - siis oikeasti, en nyt puhu hänen armolleen ominaisesta valikoivasta  kuulemisesta. Ja joskus rasituksen jälkeen on havaittavissa pientä jäykkyyttä ja puutumista nokosilta noustessa.

Kirsi -tohtori syynäsi Unelman ja kertoi seuraavaa:

Hyvät lihakset, sopiva paino (20,1 kg), erinomainen turkki, iloinen, pirteä ja terve yleisolemus, antaa käsitellä hyvin. Sydän- ja hengitysäänet vahvat ja hyvät. Hampaat kuluneet mutta terveet, ei hammaskiveä, terveet ikenet. Silmät puhtaat ja kirkkaat, oikeassa silmässä ehkä pientä samentuman alkua. Korvat ok, oikeanpuoleisessa korvassa syvällä pientä punoitusta ja aristaa hieman tutkittaessa. Jäykkyydestä Kirsi sanoi, että hänelläkin on toisinaan ylösnousujäykkyyttä, eikä ikää ole suhteessa vielä edespuolta Unelman iästä. Unskin luustohan kuvattiin kokonaan kevättalvella, joten siellä ei ainakaan pitäisi olla mitään ongelmaa.

Unelma sai parin viikon tippakuurin korvaan jottei siihen kehittyisi tulehdusta ja jossain vaiheessa annetaan Jari-sedän taas peilata silmät. Viimeksi ne on peilattu huhtikuussa 2009, eikä silloin ollut mitään huomauttamista. Ja sitten Unelma sai namuja ja antoi vastalahjaksi pusuja sekä tohtorille että hoitajalle. Unelma-kultaseni, 10 vuotta on vierähtänyt niin nopeasti!

Lääkäriin menomatkalla kävin matkan varrella Ristonkankaalla tekemässä molemmille jäljet. Molempiin n. 40 m jana, aika paljon kulmia ja 6 keppiä. Pamin jäljellä oli 2 terävää kulmaa. Jana meni hienosti, samoin jäljestys, mutta taas se yksi kepukka jäi, tosin huomasin sen itse ja poimin talteen.  Unskin pihkura jätti tällä kertaa yhden kepin, mutta saattoi käydä niin, että olin tehnyt jäljen hieman huolimattomasti ja kävellyt liian läheltä itseäni . Voi siis olla, että Unskilta jäi kokonaan yksi nurkka jäljestämättä ja se oikaisi niin paljon, että se yksi kepukka jäi sen takia. Melko varmasti tämä oli siis myös mun vika.

Kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseeni kommentoineille; ei tosiaankaan tartte aina kommentoida, mutta toisinaan tulee vain sellainen epäilys, ettei tätä varmaan kukaan lue. No en sano, että tässä paljon lukemista olisikaan. Voisi varmaan kirjoittaa mielenkiintoisemminkin. Ihailen Hannaa, jolla on sana hallussaan ja hyvät jutut.