Jätimme Pamin kotiin köllöttelemään vatsansa kanssa ja lähdimme Unskin kanssa kaupungille asioille. Käytyämme moikkaamassa aussiepienokaista Viuhtia omistajineen suuntasimme Linnunlahden kentälle. Ennen hyvät tavat -ryhmän vetovuoron alkua ehdimme treenata Unskin kanssa tottista hyvän tovin.

Mummu oli tietysti innoissaan, kun pääsi ihan Oikealle Kentälle. Seuraamisessa on aina se tuttu edistäminen, mutta heti, jos otan käännöksiä tiheämpään tai sivuaskelia tai rytmin vaihdoksia, alkaa vauhti tasaantua ja tarkkuus parantua. Pyrinkin tekemään pitkiä pätkiä palkatta - ja senhän Unski totisesti kestää. Into vaan lisääntyy, kun palkkaa ei tulekaan ihan helposti. Väliin otiin muutamia eteen lähettämisiä. Yritin välttää ennakointia sillä, että liike olikin arvaamattomassa kohdassa, ja hyvinhän se onnistuikin. Jäävistä liikkeistä istumiset ja maahanmenot sujuvat upeasti, mutta seisominen meni taas ekalla kerralla istumiseksi. Sitten vasta muistin ennakkovihjeet - HÖH! Treenattuani n. 15 min. muistin vasta, että niitähän olis pitänyt käyttää - jos ei muuta, niin sitä varten, että oppisin itse käyttämään niitä .

Hyppyesteiden edessä oli valtaisa lammikko ja toisella puolen PoKSin tokoryhmä treenaamassa, joten jätettiin hypyt väliin. Sen sijaan hinkkasin vielä jääviä liikkeitä juoksusta ja sitten riekuttiin wubban kanssa oikein kunnolla. Mari tuli Lilyn kanssa paikalle ja pyysi minua katsomaan Lilyn hampaat. Komensin Unskin maahan, vähän matkan päässä siitä oli Unskin hihna ja wubba. Katsoin Lilyn hampaat pariin kertaan, ja aina Unski oli sitä mieltä, että kun Lilyn hampaat on katsottu, niin Unski saa ottaa wubban palkaksi . Hassu.