- onneksi vain minuun, ei  koiriin. Talviloma alkoi nimittäin, ja sehän on sama kuin aukaisisi ovet kaiken maailman kiertotaudeille.

Viia löysi eilen lenkillä metsämiesten nuotiopaikan ja kävi siellä juhlimassa. Tuliaisina nokimustat jalat ja vatsanväänteitä. Sukat valkenivat koiranshampoolla, mutta pieniä limaoksennuksia oli aamullakin vielä muutama siivottavana.

Omalla kohdallani aamu valkeni siis perin vaivaisena: kammottava flunssa äityi huippuunsa ja pisti suunnitelmat uusiksi. Alun perin mun piti lähteä tänään Unelman kanssa kahdestaan Jyväskylään sukuloimaan, Rinin pentusia katsomaan ja Aussieyhdistyksen vuosikokoukseen, ja jatkaa sieltä huomenna suoraan Iisalmeen levyntekoon eli nauhotukseen. Etukäteen jo haaveilin, miten päästään Unskin kanssa kahdestaan hotelliin, nukutaan samassa sängyssä ja käydään Unnun luona kylässä.

En päässyt mihinkään. Olo on kuin harmaasuolatulla joulukinkulla, jonka yli on ajettu rekalla edestakaisin. Hiimailen tässä sängyn ja sohvan väliä. Hannu käytti koirat lenkillä ja lähti sitten Sulkavalle. Otti Viian mukaan, saavat Hulinan kanssa pitää hauskaa. Me maataan mummukoirien kanssa sohvassa lihomassa.