Sunnuntaina lähdettiin vetisille pelloille lenkkeilemään Obelix- ja Ghea -dobermannien sekä Kirsin kanssa. Jo alkumatkasta Obsulla oli nenä tuulessa, ja eipä aikaakaan kun se ajoi kauriin metsästä ja lähti jahtaamaan sitä. Ja Pami ja Unnu perässä. Unski ja Ghea eivät vaivautuneet kovin kauaksi, ja Pami ja Unnukin tulivat melko pian takaisin, mutta Obelixia saatiin huudella parinkymmenen minuutin verran, ennen kuin se palasi korvat hulmuten. Loppumatkaksi Obelix joutuikin sitten hihnaan, ja se tohotti hurjan tärkeänä kaikkia jälkiä mitä sattui löytämään.

Iltapäivän tummuessa lastasin aussiet autoon ja lähdin ajelemaan Kuopion lentokentälle Hannea vastaan. Ei ollut pikku-Unnun riemulla rajoja, kun se tunnisti Hannen väkijoukosta! Oli hurjan kivaa pitää Unnua hoidossa; ihan tuli ikävä sitä pikkuista hymynaamaa.