...huusi Mooses pensaasta. Matka oli kertakaikkiaan onnistunut, aurinkoa ja lämpöä riitti, kivaa seuraa ja uskomattomia nähtävyyksiä. Suosittelen lämpimästi Israelia loma- tai kulttuurikohteeksi kenelle tahansa!

Koirat olivat onnesta sekaisin palatessamme. Niillä oli ollut oikein mukavaa äidin kanssa, ja viikonlopuna Matti ja Kuura-serkkukin olivat kyläilleet. Miuno-kisu tosin otti nokkiinsa Kuurasta pahemman kerran ja oli suivaantuneena sekä paniikissa pissannut sänkyyni. Päiväpeitto, pussilakana, täkki, aluslakana ja petauspatja haisivat kuvottavalle. Muut sain pestyä, mutta luonnonkuminen petari lähti roskikseen.

Mauno pelkää vieraita koiria ihan hirveästi, vaikka leikkii Unskin ja Pamin kanssa. Hannun vaatimuksesta päätimme, että vastedes meille ei oteta vieraita koiria hoitoon kuin kesäaikana, jolloin kissat voivat olla ulkona, jos pelottaa.

Unskista ja Pamista oli tullut mummon kultia. Ne jäivät ikävöiden katsomaan, kun äitini auton perävalot häipyivät pihasta. Lenkille lähtiessämme riitelivät kuin pahaiset kakarat ja kävivät haukkumassa naapurin pikkupojan, joka oli koulusta tulossa. Onneksi Ilkka on koiraperheestä, eikä tainnut edes säikähtää. Pikkuhiljaa alkaa kuri ja rauha palata laumaan. Odotan kovasti, että tokoharkat taas alkaisivat!

Pami tekee juoksua. Eilen se heilasteli Vekkulin kanssa, joka on kyllä oikein hieno poika, mutta valitettavasti blue merle ja vieläpä sheltti. Luonne ja itsetunto sillä on kyllä kohdallaan; Pamillehan pitää tunnetusti olla luolamiestyyppinen sulhanen, joka vie eikä vikise.

Viikonvaihteessa olisi tarkoitus purkaa joulukuusi (sääli, sillä se on tosi kaunis ja hyvässä kunnossa) ja viettää rauhaisaa kotiviikonloppua. Olisi kiva, jos sunnuntaiksi saisi aussietreffit kasaan, mutta ei taida olla innokkaita (ilmoitus aussie-keskustelupalstalla). Talviunessa kaikki tyynni!