Suomen Sarplaninac ry järjesti Kontiolahden Lehmossa tilaisuuden, jossa ulkomuototuomari Elena Ruskovaara (FCI ryhmät 1,2 osittain ja 8) luennoi aiheesta koiran rakenne ja liikkeet. Tilaisuus kesti lähes kolme tuntia ja alkukankeuden hälvettyä oli varsin mielenkiintoinen, vaikka sinänsä ei uutta asiaa tullutkaan. Tietystikin ajattelin asiaa ennen muuta oman rotuni kannalta - ja olin taas kerran niin onnellinen, että aussiella on kaikki edellytykset ja mahdollisuudet olla kohtuullinen, sopusuhtainen ja terverakenteinen eläin vailla mitään liioiteltuja piirteitä.  Ja tietty me aussieihmiset olimme lapsellisen tyytyväisiä, että kertoessaan upeista, maatavoittavista ja terveistä liikkeistä Ruskovaara näytti kuvia nimenomaan australianpaimenkoirista. Mahtuipa sekaan yksi surullinenkin aussiekuva, jossa esittäjä roikotti liian pystyllä olkavarrella varustettua koiraparkaansa puoliksi ilmassa peittääkseen sen puutteellista liikuntaa.

Mieltäni lämmitti kovasti, että Ruskovaara sanoi arvostavansa paimenkoiran vapaata esittämistä, ilman asettelua ja kaulan kannattelua. Hän sanoi myös, että vaikka kulmauksia kuinka yrittäisi "petrailla" opettamalla koira seisomaan aseteltuna, niin kulmaukset näkyvät liikkeessä vielä paremmin joka tapauksessa. Ehkä seuraavalla kerralla osaan itsekin katsoa koiria näyttelyssä enemmän peilaten Ruskovaaran luentoon. Hän kehotti jokaista katsomaan näyttelyssä analyyttisesti jotakin itselle vierasta rotua, ja arvioimaan koirien rakennetta nimenomaan terveysnäkökulmasta. Lisäksi hän kehotti jokaista lukemaan oman rotunsa rotumääritelmän säännöllisin väliajoin, useamman kerran vuodessa. Ja tutustumaan myös muiden rotujen rotumääritelmään ihan sen takia, että näkisi, kuinka erilaisia ne voivat olla! Tyypillisesti englantilaiset rotumääritelmät ovat hyvin niukkoja ja jättävät paljon varaa tulkinnalle, kun taas esim. italiaiset rotumääritelmät ovat pilkuntarkkoja ja täynnä mitattuja arvoja koirien mittasuhteista.  

Koulutetulla ulkomuototuomarilla on taito nähdä karvoista, läskistä ja huonosta esittämisestä huolimatta koiran todellinen rakenne, joten melko turha on yrittää hämätä tuomaria millään kepulikonstilla. Tietystä pirteä ja iloinen esiintyminen on eduksi. Mutta se taas, arvostaako tuomari tervettä rakennetta ja katsooko hän koiran kaikkia ominaisuuksia tasapuolisesti, onkin sitten toinen juttu. Onhan näitä: korvatuomareita, takaosatuomareita - jopa turkkituomareita! Kun joutuu arvostelemaan jopa 100 koiraa päivässä useita kertoja vuodessa, niin vaarana on tietysti, että antaa itsensä rutinoitua "hiukan vinoon".

Ja sama juttu monessa muussakin asiassa, esim. luonnepuolella. Päivän opetus: Pysy hereillä.