"Jaa mää vai?"

PentuViia eli PiiWii täytti 5 kk ja

- ajaa namijälkeä innokkaasti ja hyvin keskittyen

- irtoaa hakumetsässä useamman kymmenen metrin päähän maalimiehelle eikä pidä turhaa kiirettä takaisin mamman luo

- on aloittanut vepe-harrastuksen. Viia on käynyt soutelemassa mamman ja vieraiden tätien kanssa kumiveneellä, uiskennellut lelun perässä ja osaa hypätä (sukeltaa) reippaasti veneestä ja uida rantaan, vaikka jalat eivät osu pohjaan.

- on tutustunut polkupyörään ja osaa juosta lenkillä mamman pyöräillessä tarttumatta kiinni pyörään tai mamman jalkaan

- on käynyt pk-kisoissa katsomassa tottista ja kuullut laukauksia, mutta ei välittänyt niistä tuon taivaallista

- jahtaisi mielellään autoja, mopoja, traktoreita ja moottoripyöriä, mutta muistaa toisinaan että kannattaa vain istua, niin voi saada namia

- osaa istua ja odottaa lupaa aloittaa ruokailu

- osaa odottaa autossa lupaa tulla ulos

- tulee aina kun kutsutaan - ainakin melkein heti

- osaa hakea peruasennosta palkkaa.

Siinäpä oikeastaan kaikki normaalin koiranpennun puuhastelun lisäksi. Viia ei osaa mennä maahan eikä muitakaan temppuja tai liikkeitä. Se kulkee kauniisti hihnassa jos sen kanssa on kahdestaan. Jos koko lauma on mukana, se tempoo sinne tänne ja haluaa olla ensimmäinen ja puree kaikkien hihnoja vuorotellen. Viia kaivaa kuoppia ja kuljettelee suussaan linnunpoikasia, sulkia ja höyheniä, käpyjä, raatoja ja luita. Ja hevosenkakkaa, mutta ei erityisemmin halua syödä sitä. Se tuo wubbaa mulle takaisin jos heitän sitä. Viia on rauhallinen ja sopeutuvainen ja oikein kiva penneli kaikenkaikkiaan.

Mutta mitä tehdä, kun viikossa on 7 harrastuspäivää mutta vain yhtenä iltana aikaa kirjoittaa blogiin? 

Viime viikonloppuna Pami, Viia, Jatsi ja Hippa viettivät kesäistä viikonloppua Hansun kanssa Jarmon mökillä, kun meillä oli Hannan kanssa muita rientoja. Maanantain ja tiistain Unski, Pami ja Viia olivat Hannalla hoidossa, kun me olimme Hansun kanssa työmatkoilla. Viia tykkää Hipasta ihan kauhean paljon.

Unskin kanssa käytiin Kontiolahden Mönnissä mejä-kokeessa viime viikonloppuna. Homma kaatui sivutuuleen, riistan paljouteen ja todella raskaaseen maastoon ja saatiin kolmostulos. Mutta kivaa oli muuten.

Pamin kanssa käytiin treenaamassa voittajaluokan vepeliikkeitä keskiviikkona, ja torstaiaamuna se oli niin kipeä, että vingahteli. Jätettiin siis tokokisat väliin, hoidettiin selkää fyssari-Helin ja omin avuin ja perjantaina Pami oli taas oma itsensä. Käytiin vähän uiskentelemassa ja Pami pysyi iloisena ja hyvinvoivana. Toivottavasti meille pikkuhiljaa selviää, mitä koira kestää ja mitä ei.