Jäljellä, nimittäin.

Jokin aika sitten luin pk-lehdestä, että tuttavani, johon olin tutustunut voittajaluokan pk-jälkikisoissa, oli saanut sakemannistaan jälkivalion, siis mejästä eli metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Ehkäpä laji sopii siis myös paimenkoirille - tai no, ainakin pk-koirille. Viimeksi tein verijälkeä joskus 80-luvun loppupuoliskolla Taitsulle. Silloin tietysti vain harrastusmielessä, eikä ollut aavistustakaan, tehtiinkö jälkeä ollenkaan oikeaoppisesti.

Koukin Satu puhui lajista innostuneesti useaan otteeseen, ja lupautui auttamaan meitä kokeilemaan lajia. Teimme sunnuntai-iltana treffit Jaamanlammen maastoon. Satu oli varustautunut asianmukaisesti sienin, naruin, veripulloin ja krepein. Ensin tehtiin jälki Topille. Jonkin matkan päähän tiestä tehtiin alkumakaus, eli kaiveltiin sammalta sivuun pieneltä alueelta ja pirskoteltiin siihen verta. Sitten Satu lähti lähti kävelemään edellä merkaten reittiä krepeillä puihin, ja minä tallustin takana vetäen veristä sientä narussa perässäni . N. 60 metrin päähän tehtiin 90 askeleen kulma, ja siihen taas makaus. Sitten käveltiin jälleen peräkkäin jonkin matkaa, ja taas 90 asteen kulmaan makaus. Lopuksi palattiin suoraan kohti tietä. Loppumakaukseen pirskoteltiin taas runsaasti verta.

Sitten tehtiin Unskille jälki samalla tavalla, mutta nyt minä kuljin edellä krepaten tietä, ja Satu teki työt perässä. Jäljet jätettiin vanhenemaan yön yli.

Aamulla oli treffit sovittu klo kahdeksaksi, mutta  aamupuuroa mättäessäni sain tekstarin, että tavataan vasta 8.30, että ehtii lämmetä. Yöllä oli ollut ihan kunnolla pakkasta, ja maa jäässä. Lähdin kuitenkin treffipaikan lähettyville Pamin ja Unskin kanssa aamulenkille.

Satu saapui pian koirakuorman kanssa. Ensin kävimme viemässä hirven jalan Topin jäljen loppumakaukselle. Satu viskeli ympärille vielä makkaranpaloja palkaksi.Sitten Topi pääsi hommiin. Minä kävelin perässä, keräsin krepit pois ja sotkin makaukset ja yritin samalla seurata Topin työskentelyä. Topi jäljesti melko korkealla nenällä ja välillä aika kaukanakin jäljestä, mutta olin vaikuttunut sen tasaisesta vauhdista ja intensiteetistä. Loppumakauksella se söi makkarat tyytyväisenä, ja alkoi sitten pureskella hirven koipea onnellisen näköisenä.

Topi pääsi autoon huilaamaan ja hirven koipi vietiin Unskin jäljen loppumakaukselle. Vein myös ruokakupin siihen lähelle piiloon loppupalkaksi; ajattelin, että Unski ei taida kauheasti perustaa koivesta. Jännitti vähän, en osannut kuvitella, kuinka Unski suhtautuu erilaiseen jälkeen. Kun se sai jälkivaljaat päälleen ja liinan peräänsä, se tiesi kyllä, mitä mennään tekemään. Alkumakauksella kuului murmetusta, ihan kuin se olisi protestoinut, että joku on mennyt sotkemaan hyvän jäljen verellä. Kehuin Unskia jäljelle lähdöstä, ja niinhän se vai eteni. Melko maltillisella vauhdilla ja nenä tarkkaan maassa.  Kulmaan tultaessa Unski vain jatkoi makauksen yli, joten kutsuin sen takaisin nuuskimaan makausta, ja kehuin siitä. Sitten kehotin taas etsimään jäljen. Seuraavassa kulmassa Unski jäi itse esittelemään löytämäänsä makausta, ja kehuin sitä kovasti. Loppumakaukselle tultaessa Unski haisteli kiinnostuneena hirven koipea, ja alkoi sitten kaivella löytämäänsä ruokakuppia sammalen alta. Kehuttiin kovasti ja ruokailun jälkeen annettiin vielä Unskin maistella vähän koipea.

Satu sanoi, että hienosti meni. Kai se vanha pk-jäljestäjäkin oppii, että voi jäljestää tällaistakin jälkeä. Seuraavaan harjoitukseen laitan vielä nameja makauksille, että Unski opisi merkkaamaan ne hyvin. Heh! Jälleen kokemusta rikkaampi! Satu kirjoittaa myös treeneistämme blogissaan.

Mulla alkoi loma, ja oli aikaa käydä vielä lenkillä Satun, Topin, Susun ja Mörkön kanssa. Ajelin metsästä suoraan kauppaan. Oli ihanan kiireetön fiilis, ja vietin aikaa citymarketissa vaikka kuinka kauan, vaikka yleensä inhoan shoppailua. Nyt vertailin ja valitsin huuhteluaineitakin varmaan 10 minuuttia. Kaikkien kauppa- ym. käyntien jälkeen pääsin kotiin vasta puolen päivän jälkeen. Aurinko paistoi ja vietin parin tuntia hauvojeni kanssa puutarhaa siivoten. Nyt pitäisi alkaa laitella pentulaatikkoa pystyyn...