Töistä tullessani kävin kävelemässä Unskille kevään ensimmäisen jäljen. Tein helpon jäljen nurmipellolle: 7 kulmaa, joista 1 terävä, 6 keppiä, pituutta jäljellä n. 500 m. Keli oli kosteahko ja jälki ehti vanheta yli puolitoista tuntia, kun kävimme ensin lenkillä ja yksinäistä kurkea hätyyttelemässä. Kurki tosin ei tuntunut panevan pahakseen hurjaa takaa-ajoa, vaan lentää lekotteli matalalla, pyrstö koko ajan parin metrin päässä takaa-ajavan Pamin kuonosta.

Unski-kulta oli aivan innoissaan, kun lähdettiin kahdestaan jälkihommiin. Ajoin auton lähelle jäljen alkua, laitoin Unskille valjaat ja liinan. En antanut mitään käskyä, vaan Ulpukka lähti itsenäisesti tarkistamaan pellon reunaa. Hieman se tarkisteli aluksi kuin eri mahdollisuuksia - saattoihan siinä olla muitakin jälkiä. Pian se napsahti kuitenkin tekemälleni jäljelle, ja jarruttelin vain alkumatkasta, kun intoa tuntui olevan liiankin kanssa. Ensimmäisen kepin jälkeen intoa riittää kenties vieläkin enemmän - mietin jo, että tulikohanliian hyvät palkat, kun into vaan lisääntyy (savukinkkua). Mutta tasaantuihan se siitä edetessämme kevyesti jarrutellen. Terävä kulma vaati melko lailla tarkistelua, sivutuuli sattui juuri sille kohdalle kaikkein kovimmin. Kaikenkaikkiaan homma sujui hienosti, häntä heilui koko ajan ja kaikki kepit nousivat kauniisti. Tyttö oli onnellinen ja riekuimme lopuksi patukan kanssa.