Ajattelin, että pikkuäiti kaipaisi jo varmaan vähän äksöniä vauvanhoidon lomaan ja kävin tekemässä sille metsäjäljen. Jana n. 40 m, pituutta jäljellä vähän yli 1600 m (oli niin kiva metsä, etten meinannut malttaa lopettaa), 7 kulmaa, joista yksi terävä ja 6 keppiä. Sekametsää, maasto vaihtelevaa hiekkakangaspohjalta suolämpäreisiin. 1 ojan ylitys, paljon puunrunkojen ja risukoasojen ylityksiä... Fiksu Pami varoi tisujaan, ja kiersi pahimmat havukeot.

Pami ei meinannut nahoissaan pysyä, kun otin sen autosta ja puin jälkivaljaat. Rauhoitin sen kuitenkin janan alkuun ja näytin kädellä suunnan. Pami lähti heti hiukan vasemmalle vinoon, joten pyysin sen takaisin, laitoin istumaan, rauhoittelin ja näytin suunnan kädellä uudelleen. Se eteni maltillisesti, nenä tarkasti maassa ja nappasi jäljen ja kääntyi heti oikeaan suuntaan. Siinä sitä sitten mentiin: hiki hatussa, sydän hakaten ja kompuroiden reipasta puolijuoksua. Parissa ilmeisesti harhajälkikohdassa Pami teki tarkastussilmukan, mutta kaikki kulmat se teki kuin oppikirjan mukaan, kaikki kepit nousivat vaivatta, into vain lisääntyi loppua kohden. Palkkasin kepeiltä lihapullilla ja viimeisen kepin jälkeen leikimme myös wubballa autolle saakka.

Eipä voi muuta sanoa, kuin täydellistä.  Nyt olen varma, että Pami osaa jäljestää hyvin. Illalla sohvassa loikilikin aika väsynyt ja tyytyväinen koira.