Kokeilinpa sitten Pamillekin pientä mejä -harjoitusta. Kävin maanantai-iltana vetämässä sille avo-luokan verijäljen makauksineen. Maasto olivanhahkoa kuusi- ja sekametsää, alusta paksua sammalta. Siis oikein hyvä maasto ensimmäiseksi harjoitusjäljeksi.

Lähdimme jäljen ajoon seuraavana päivänä puolen päivän maissa. Jälki ehti vanheta n. 16 tuntia, minkä arvelin olevan ihan sopiva aika ensikertalaiselle. Kaadoksi kävin viemässä rasiallisen nakinpaloja. Pami oli innoissaan. Se tutki alkumakauksen tarkasti. Osoitin sille selvästi 10 m matkan, minkä jälkeen se jatkoi jäljestystä hyvin. Ensimmäisellä osuudella Pami teki monta pistoa ja tarkastuslenkkiä sivuille ja katseli minua kysyvästi. Ihan kuin se ei olisi ollut aivan varma oikeasta jäljestä. Ensimmäiselle kulmalle Pami saapui kiertäen, mutta tutki sitä innokkaasti ja kehuin sitä vähän. Sitten kehotin taas etsimään jäljen, ja toinen osuus menikin jo huomattavasti suoremmin. Toisen kulman Pami merkkasi hyvin ja jatkoi itsenäisesti viimeiselle osuudelle, mikä menikin jo sellaista vauhtia, että oli vaikeuksia pysyä perässä, kun potkin samalla makauksen umpeen ja keräsin merkkejä pois. Kaadolla Pami tutki maata ja kävi sitten makaamaan ja nuolemaan namirasiaa. Loistohomma! Syötiin nakit kehujen kera ja sitten löytyi vielä lelu, jolla leikimme matkalla autolle.

Kuumasta iltapäivästä huolimatta ajoin ehtoopuolella Pilkon Citymarketille Villakoirakerhon järjestämään match showhun Viian kanssa. Lapsonen oli innoissaan kaikista mielenkiintoisen näköisistä uusista kavereista. Olipa paikalla kaksi muutakin aussieta: Fani ja Brandy - viimeksimainittu pienokainen vielä yleisön puolella. Siinä odotellessa opetin Viian seisomaan ja tuijottamaan namia käskyllä top. Ja hienostihan pentunen esiintyi! Juostessa ei hyppinyt yhtään ja jaksoi seisoakin kohtalaisen hyvin. Tuomari kehuikin erinomaisista liikkeistä. Viia sai kullanvärisen (=punainen) nauhan ja sijoittui lopulta ipanat -luokassa seitsemän parhaan joukkoon (ipanoita oli kaikkiaan 29). Mialle suurkiitos broileripullasta !