Kun tuli kaupungilla käyntiä ja koiratkin lähtivät mukaan, niin sain Joensuun keskustassa päähänpiston jättää auton parkkiin ja käyskennellä asioilla koirien kanssa. Tapani mukaan olin kuitenkin unohtanut hihnat kotiin, mutta löysin autosta ketjupannan ja yhden hihnanrepaleen, siispä vain toinen pääsi mukaan.
Hassua, kuinka ihmisten päät pyörähtelivät ja hymyt vilahtivat kasvoilla, kun he katsoivat Pamia ohi kulkiessaan. Lapset tietysti osoittivat sormella ja joku pikkutyttö huusikin "kato, ihana!" Eräs vanhempi rouvakin kommentoi: "Saman värinen kuin meidän koira!"
Matkatoimiston ovessa ei ollut mitään kylttiä, mikä olisi kieltänyt koiran sisälle viemisen. Siispä sisään vain, enkä ollut kuulevinani toisen virkailijan natinaa "koiran vois kyllä jättää ulos", vaan päätin hieman siedättää häntä samaan hintaan. Asiani ei vienyt kuin 2 sekuntia: jätin passin tiskille ja käännyin ulos saman tien.
Jätin Pamin sähkötolppaan kiinni kun piipahdin ompelutarvikeliikkeessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni käväisi pelonväre takaraivossa: jospa joku varastaa sen. Siinä se kuitenkin nakotti kun tulin kaupasta ulos. Kyllä se varmaan lähtisi vieraankin matkaan, jos ruoalla houkuttelisi. Kehystämö-taiteilijatarvikeliikkeeseen sai ottaa koiran sisään, ja Pami odotteli puolisen tuntia tiskin edessä makoillen kun tein kauppoja. Eläintarvikeliikkeen myyjä ei tunnistanut rotua - ei ollut kuulemma koskaan nähnyt aussieta.
Kaipa nämä ovat niin harvinainen näky Joensuussa, että kaupungilla kulkiessa käy ihan nähtävyydestä!