Hohhoijjaa; Hansu lähti perjantaina Helsinkiin ja mulla oli edessä viikonloppu töissä lähes yötäpäivää, joten eipä auttanut kuin laittaa Onni-kisulle mukavat oltavat ja ottaa koirat mukaan. Meillehän ei saa opiston tiloihin ottaa eläimiä, joten hauvat viettivät majoitusrakennuksemme lemmikkihuoneessa sen ajan, kun minä olin töissä. Tylsäähän niillä oli varmasti - tosin siellä kuuluu kaikkia mielenkiintosiia ääniä, mitä kotona ei koskaan.
Perjantaina kun saavuttiin, niin ajattelin fiksusti lievittää niiden tylsyyttä ja piristää niitä puruluilla.Luut olikin hävinneet iltaan mennessä, mutta yö menikin sitten varsin repaleisesti: Unski oksensi 3 kertaa ja käytin ulkona sitä kaksi kertaa.
Lauantaina tavattiin Tomas, ystävieni ja työkavereitteni Lenan ja Vladimirin bedlingtoninterrieri. Pienen alku-ujostelun jälkeen koirat tutustuivat ja päivälenkki menikin mukavasti Unskin ja Pamin riekkuessa edellä ja Tomasin merkkaillessa jäljet perässä. Lauantai-iltapäivällä selvisi yhtäkkiä, että mua ei tarvitakaan ennen kuin sunnuntaina klo 11, joten hypättiin autoon ja ajettiin kotiin yöksi Oltermannin luo. Koirat oli jostain syystä niin voipuneita ja kai onnellisia kun pääsivät kotiin, että simahtivat sohvaan koko illaksi.
Sunnuntaista asti ollaan taas oltu täällä Valamossa. Plussapuolia on, että on mukava välillä lenkkeillä eri maastoissa kuin kotosalla. Nyt on tullut luntakin oikein kunnolla ja pakkasta myös. Koirat on nauttineet lumessa peuhaamisesta ja mukavista metsäpoluista. Kiltisti ne nököttävät hiirenhiljaa tuolla huoneessa - paitsi silloin, kun menen sinne ja ollaan lähdössä ulos. Jos seinän takana on joku asukas, niin varmasti luulee, että pieksän niitä.
Hannu tuli eilen Hesasata Onnin luo kotiin, ja mekin päästään tänään jo hyvissä ajoin lähtemään ja viettämään vapaapäiviä. Jospa jo päästäisiin hiihtämään!