Hmmm... eipä tuossa paljon hoitamista ollut. Mari ja Aija toivat sunnuntaina aamuvarhaisella Wallun (Pyrzillac's Winniepooh) päiväksi meille kun suunnistivat itse Lahteen aussiehallituksen kokoukseen. Vähäsen Wallu itkeskeli ensin mamman perään, mutta Unski ja Pami fiksuina emäntinä kaivoivat esiin hienoimmat lelunsa pikku vieraan ihmeteltäviksi. Myös aamupalaksi tarjoiltu naudanmaha-herkku ja viimeistään kissat saivat Wallun ajatukset kokonaan pois ikävöinnistä! Wallua otti ilmiselvästi päähän, kun Onni ei pelännyt sitä yhtään, suhisi vaan ja iski jopa tassulla kun päikkäreitä häirittiin. Pikku Mauno kyllä pelästyi aika tavalla Wallua, ja viettikin suurimman osan päivästä joko saunassa tai ulkosalla.

Teimme pitkän, rauhallisen lenkin leudossa kevättalven säässä. Hassu Wallu pyrähteli täysillä, hyppi jalat jäykkänä kenguruhyppyjä, repi keppejä pusikoista ja yritti kaikin mahdollisin tavoin saada tyttöjä - varsinkin Pamia - leikkimään. Pami taisi olla sen verran uuvahtanut vielä eilisestä, että jolkotteli koko lenkin vain tasaiseen tahtiin ja vilkuili välillä minuun silmiään pyöritellen. Wallusta oli myös hauska käydä härnäämässä Masia ja Repeä, jotka omasta tarhastaan haukkuivat hurjina ohi kulkiessamme. Wallu merkkaili ahkerasti poikien reviirin useaan kertaan, haisteli tärkeänä ja käyttäytyi muutenkin niin kuin ei olisi lainkaan huomannutkaan Masia ja Repeä! Mahtoi poikia kiukuttaa!

Iltapäivällä koirat ottivat pitkät päikkärit ja kun Hannu tuli töistä, Wallu liimautui häneen välittömästi. Koko illan Wallu istui Hannun sylissä tai makasi Hannun jaloissa, kulki Hannun perässä, nuoli Hannun käsiä ja naamaa ja kantoi Hannulle kitaraa (Unelman lelua).

Illan pimetessä Wallu alkoi hiukan huolestua, että onkohan se mamma aivan unohtanut hänet. Kävi kurkkimassa ikkunoista ja tuli sitten minulle piipittämään. Ja voi sitä riemua, kun Mari ja Aija vihdoin kymmenen maissa saapuivat! Kyllä oli pieni koira onnellinen!

Hauska poika! Tervetuloa toistekin!