Meidän porukka (Viia, Unelma ja Pami) aamulenkillä tänään. Tämä kuva ei liity mihinkään; näettepähän vain, kuinka suuri voi olla puolivuotias.

Asiaan:

Minähän en ole koskaan innostunut ajatuksesta ajella aussien turkki ihan lyhyeksi. Pari päivää sitten tulin toisiin ajatuksiin.

Varsinkin Unelmalla on ollut todella tukalaa viime viikkoina. Aiemmin en ole huomannut koirissani mitään uupumisen merkkejä helteilläkään, mutta nyt ehkä asiaan vaikuttaa se, että Unelma alkaa olla vanha, ja sillä on Todella Runsas Turkki. Helteitä on jatkunut jo vaikka kuinka kauan, ja old girl on ollut ihan poikki. Se on uinut aika paljon tänä kesänä, ja alusvilla pakkaa huovuttumaan. Ja Unelmahan ei voi sietää takkujen selvittelyä eikä rankempaa harjaamista. Simmi-siskonrohkaiseva esimerkki niittasi päätöksen, ja niinpä varasin Unelmalle parturiajan Jääskeläisen Annelta.

^Unelma tänä aamuna.

^Unelmaa ei naurattanut ensin yhtään Annen käsittelyssä.

^Kun kauniiksi kehuttiin, niin löytyi hymyäkin huuleen...

^Jopa korvatupsut ja naamakarvatkin saivat lähteä...

^...kulmakarvoja myöten.

^Villapaita.

^ Kesäinen nahkaunelma. Häntätupsu on ottiäisten huiskimista varten.

Unski virkistyi silminnähden! Innostui juoksemaan ja peuhaamaan ja on niin vilpoisan ja kevyen oloinen. Kasvattajalle ei kerrota mitään. Katsotaan, milloin huomaavat!