Tänä vuonna Patchcoat-päivät järjestettiin tottiksen merkeissä Vihdissä. Olimme varanneet Mia Skogsterin kouluttajaksi, mutta Mia soitti perjantaiaamuna Wienistä, että on juuttunut sinne toistaiseksi Islannin tulivuorenpurkauksesta aiheutuneen tuhkapilven aiheuttaman lentokiellon vuoksi. No HÖH! Pikaisen soittokierroksen jälkeen päätimme järkätä päivät joka tapauksessa suunnitellun ohjelman mukaisesti. Yritimme saada Mian tilalle toista kouluttajaa, ja jonkinlaisen puhelinrumban jälkeen Ilona Erhiö lupautuikin kouluttamaan meitä sunnuntaina. Mutta siitä tuonnempana.

Perjantaina siis Sirkku, Susu, Unski ja minä ajelimme rattoisasti rupatellen ja liikaa karkkia syöden Kiljavalle Solsikkeen, mistä meille oli varattu 2 rivitalohuoneistoa. Paikalla olikin jo väkeä ja loputkin tulivat suunnilleen samoihin aikoihin. Kuulumiset vaihdettiin yhteislenkin merkeissä, missä kävikin heti selville kuka tykkää tai ei tykkää kenestäkin. Lenkin jälkeen ilta vierähti nopeasti Eija-Riitan loistavien sapuskoiden ääressä.

Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen löysimme tiemme Vihdin puolelle "Mian kentälle", missä Tomi-isäntä avuliaasti tuli näyttämään meille kuivimman treenauspaikan ja antamaan käyttöömme pystyesteen, piilon, taukotuvan ja huussin. Sää oli hyvä ja treenasimme kukin koirinemme paria liikettä toisten antaessa vinkkejä ja arvioita parhaansa mukaan. Unskin kanssa näytin hiukan, kuinka olen opettanut noutoa ja eteen lähettämistä. Lounastauon kävimme pitämässä Solsikkessa, ja sen jälkeen harjoittelimme vielä siten, että useampi koira oli kentällä yhtä aikaa tekemässä valitsemiaan liikkeitä. Myös paikallamakuuta ryhmässä harjoiteltiin. 

Treenien jälkeen oli tietysti taas vuorossa lenkkeilyä erilaisilla kokoonpanoilla. Sarianne ja Akselkin pistäytyivät, harmi vain, että juuri silloin alkoi sataa. Varustauduin tekemään oikein kunnon lenkin Unskin kanssa, mutta rouva ilmoitti 50 metrin kävelyn ja kakan jälkeen, että palaa takaisin lämpimään, kuivaan ja tuoksuvaan keittiöön, missä Eija-Riitta ahkeroikin jo pasta bolognesen kimpussa. Vilkkaasta keskustelusta huolimatta nukkumatti alkoi hätyytellä jo hyvissä ajoin - varmasti runsaalla raittiilla ilmalla oli osuutensa.

Sunnuntaiaamu valkeni todella kylmänä ja tuulisena, maa oli jäässä ja luntakin oli satanut. Kämpän siivouksen ja pakkauksen jälkeen ajoimme taas kentälle, jonne Ilona Erhiö oli saapunut meitä opastamaan. Eipä voi sanoa muuta, kuin että olipa hieno kokemus katsoa, kuinka Eversti ominaisella tyylillään sai aikaan paljon lyhyessä ajassa! Mieleen jäi monta hyvää neuvoa, joita aion toteuttaa Pamin kanssa sen äitiysloman jälkeen.  

Kiitos teille jokaiselle mukana olleelle! Kaiken kaikkiaan tosi kiva viikonloppu, josta päällimmäiseksi jäi fiilis, että mun kasvatit on saaneet maailman parhaat omistajat ja mulla on monta todella ihanaa ystävää. Olin tosi vaikuttunut siitä, kuinka hieno suhde teillä jokaisella on koiranne kanssa, kuinka antaumuksella ja parhaanne yrittäen olette valmiita oppimaan - ja kuinka HYVIÄ koiranohjaajia te olette! Yksi ohje koiranomistajalle on mielestäni ylitse muiden; jokaiseen pentukansiooni olen liittänyt tämän:

 Se on sinun ystäväsi, kumppanisi, puolustajasi, sinun Koirasi.

Sinä olet sen elämä, rakkaus, johtaja.

Se on sinulle uskollinen ja vilpitön viimeiseen hengenvetoonsa asti.

Olet velkaa sille sen, että olet sen luottamuksen arvoinen.

Tämä on toteutunut teidän jokaisen kohdalla. KIITOS!

Mukana olivat: Sirkku ja Susu, Eeva ja Mina, Sanni ja Lilli,  Eija-Riitta ja Vaapu, Marida ja Roosa, Hanna ja Mai, Anne ja Tala, Pirjo ja Elsa, Helena ja Ruu, Virpi ja Kitsi (Ghosteye's Evenstar Beauty), Kati ja Velmu (Drover's Fearless Knight) sekä Anne ja Pommi (Ghosteye's Dive Bomber). Ja Unelma.

Juttuja Patchcoat päiviltä osallistujien blogeissa ja lisää kuvia mm. Sannin blogissa , Susun lauman blogissa ja Virpin albumissa.

Pirjo leikittää Elsaa - vai miten se oli...?

Lilli ja Sanni.

Hanna ja Mai. Onko tää nyt vihje vai kiitos?

Marida ja Roosa.

Susu ja Sirkku.

Lentävä Tala.

Ruu valmiina.

Pähkinäpylly.