Maanantaina Pamin progesteroniarvo oli vasta neljän kieppeillä. Lähdin koirien kanssa Jyväskylään, että olisin jo vähän lähempänä siemennyspaikkaa ja kun on kerta loma, niin voi vähän matkailla muutenkin. Matkalla käytiin moikkaamassa Kuura-serkkua ja mattia Valamossa. Tytöt olivat hyvillään tavatessaan taas pitkästä aikaa ja riekkuivat tovin ulkosalla.

Tiistaina oli suuri juhlapäivä: veljeni toiseksi vanhin lapsi Martta vietti 6-vuotissyntymäpäiviään. Nämä olivat vasta tällaiset perhejuhlat, varsinainen juhlavastaanotto on yhdessä 5-vuotta täyttävän pikkusisko Kertun kanssa sunnuntaina. Mummon kanssa haimme Martan, Kertun ja Einon (7 v.) ja kävimme katsomassa Risto Räppääjän elokuvissa. Olihan siinä hauskojakin oivalluksia ja hyvä tarina. Ja hyvät biisit! Lapset tykkäsivät kovasti. Leffan jälkeen menimme jäätelöbaariin ja sen jälkeen vielä piti hakea pari perhepizzaa, että saatiin ruokittua myös kotona kipeinä kököttävät isi, äiti ja Toivo (2 v.). Vanhemmat olivat lepäilleet koko iltapäivän, ja pikku Topi oli hoitanut heitä kantamalla muovimukilla juotavaksi vettä vessanpöntöstä. Reipas poika!

Keskiviikkoaamuna lähdin heti kuuden jälkeen ajamaan Tampereelle seuraavaa progesteronitestiä varten, siellä kun saa tuloksen viellä samana päivänä. Veterissä homma kävi pikaisesti ja  pääsimme ajelemaan Ylöjärvelle moikkaamaan Eija-Riittaa, Vaapua ja Mindya. Teimme kivan lenkin ja ehdimme juoda vielä kahvitkin ennen Eija-Riitan töihinmenoa. Unski oli ihan innoissaan löytäessään Vaapun ja Mindyn valtavan leluvaraston. Oli tosi kiva nähdä ja jutella, kiitos!

Heitin Eija-Riitan töihin Tampereen keskustaan ja lähdin tappamaan aikaa Koskikeskukseen. Heti puolen päivän jälkeen Veteristä soitettiinkin: progesteroniarvo tasan 14. Hienoa! Sovin jatkosuunnitelmasta Merjan kanssa ja lähdin hakemaan autoa Eija-Riitan työpaikan pihasta. Justjooaivan: parkkipaikalta piti poistua jyrkän ja mutkaisen ajokuilun kautta ja niinhän siinä kävi, että en saanut tarpeeksi vauhtia, kuilu oli jäässä eikä autoni noussut ylös asti. Peruutin alas ja yritin uudestaan: taas sama juttu. Sitten peruuuttaessa auto liukui jäisessä kuilussa niin lähelle betoniseinää, etten uskaltanut enää liikahtakaan. Ei auttanut kuin mennä häiritsemään Eija-Riittaa kesken työpäivän. Hän pestasi kaksi salskeaa miekkosta auttamaan: toinen ohjasi minut turvallisesti alas kuilusta ja toinen teki hiekotustyöt. Huh! Suurkiitokset avusta!

Muutamien mutkien jälkeen löysin itseni iltapäivällä Hämeenlinnasta Mölsän Katin luota. Paljon on puhuttu puhelimessa, mutta tämä oli ensimmäinen tapaaminen ihan oikeasti. Oli hurjan kiva jutellla ja tutustua myös Katin lapsiin ja koiriin. Pami-rukka joutui odottamaan autossa, ettei Velmu-parka olisi tullut ihan hulluksi, mutta Unelma pääsi sisään katsomaan, millaisia leluja Velmulla ja Taigalla olisi. Taiga ei antanut Unskin koskea edes köysileluunsa ja Velmu olisi astunut Unskiakin koko ajan, joten Unski tyytyikin lopulta vain makoilemaan vieressäni. Kiitos, Kati, kahvista ja hauskasta hetkestä!

Illan tullen ajelimme edelleen Hyvinkäälle, missä teimme kunnollisen iltalenkin ja painuimme aikaisin yöpuulle. Tänä aamuna olimme jo siemennyspuuhissa Mäntsälässä klo 8.45. Pami oli oikein rauhallinen ja kiltti. Kun siimahäntiä kerran oli toinenkin rasiallinen, päätimme lykätä nekin pojat uimaan vielä tänä iltana. Tässä nyt menee päivä mukavasti; tällä hetkellä Korson kirjastossa. Seuraavaksi suuntaan IKEAan ja sitten lenkille - ties vaikka saisi lenkkiseuraa... Toivottavasti ollaan kotona ennen kuin vuorokausi vaihtuu.