...pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Kyllä kaikki aussiepusut on varmasti auttaneet, kiitos kaikille suloisille lähettäjille! Aikamoinen yskä on vieläkin, ääni ja kunto maassa, mutta vääntäydyin treenaamaan koirien kanssa Pärnävaaralle päivänvalolla. Unskin kanssa pidettiin vain hauskaa, mutta Pamin kanssa tein töitä vähän enemmän tosissani.

Seuraaminen erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen erinomainen. Juoksusta maahanmeno erinomainen. Juoksusta seisomaan jääminen erittäin hyvä. Luoksetulo erittäin hyvä. Mutta sitten: eteen lähettäminen ja maahanmeno - huomaisn sen olevan aivan vaiheessa! Treenasin sitä erilaisilla tekniikoilla, ja lopulta sain onnistumaan monta kertaa siten, että eteenmeno kyllä tapahtuu, mutta maahanmeno vasta toisella käskyllä. Voi voi voi... Pk-esteet oli jo roudattu pois talven tieltä, joten noutoja ei voitu harjoitella. Eikä ollut kaveria paikallamakuuseen, joten sekin jäi arvelujen varaan. Voi apua. Kyllä olis taas töitä tehtävänä!

Unskin kanssa tallattiin myös Pamille esineruutu. Leveyttä ehkä vain n. 30 m mutta syvyyttä 50. Yritin laittaa vaikeat esineet: vasemmassa takakulmassa lypsykumi, jotaPami inhoaa, oikeassa takakulmassa pieni nailonkukkaro ja keskellä ruutua viinipullon korkki. Aluksi heittelin Pamille patukkaa pusikkoon ja päästin hakemaan "esine" -käskyllä. Siitäkös meidän putkiaivo meni tietty vähän sekaisin, ja yritti esittää ruudussakin mulle, että "ei se patukka ole täällä". Kannattais siis ehkä miettiä jokin toinen tsydeemi tuon kanssa. Unskin kanssa on melkein aina sen parempi, mitä monimutkaisempi systeemi, mutta Pamin kanssa täytyy aina ajatella TOOOSI johdonmukaisesti. Ehkä minäkin opin loogista ajattelua tuon koiran kanssa joskus.

Lopuksi lenkkeiltiin hiukan Pärnävaaran maastoissa, ja sitten olinkin jo ihan loppu. Mutta hyvä, että koirat saivat hiukan tekemistä!