Armeniasta palattuani lähdin Unskin kanssa rengasmatkalle. Juoksuinen Pami jäi viettämään laatuaikaa isin kanssa. Ensin suuntasimme Unelman kanssa  mummolaan Jyväskylään, mistä jatkoimme seuraavana aamuna Ähtäriin mejä-kokeeseen. Vaikka ilmeisesti lajin luonteeseen kuuluu aina vähätellä maaston vaikeutta, niin kohtalaisen hyväkuntoisena naisihmisenä pidin kuitenkin 14 km umpimetsässä tarpomista viikonlopun aikana melko rankkana. Enimmäkseen soista pohjaa, risuja ja korkeaa kasvustoa. Toki kokeneet mejä-miehet taivastelivat, eteivät ole aikoihin olleetkaan puistojälkiä tekemässä. Pah, sanon minä! Kyllä tuntui jaloissa. No, joka tapauksessa ensimmäisessä voi-luokan kokeessamme kävi niin, että Unski lähti riistalle kolmesti ja hylättiin. Miun mummukasta on kehittynyt oikea metsästyskoira .

Sunnuntai-iltana ajelimme Unskin kanssa Ähtäristä Nurmekseen kanttoreiden opintopäiville. Talvi alkoi ilmoitella itsestään, ja ensimmäiset räntä- ja lumihiutaleet satoivat maahan jonkinlaisen myrskynpoikasen saattelemina. Nurmeksessa oli kuitenkin mukavaa; majoituimme kivaan hotellihuoneeseen Hyvärilässä, lenkkeilimme kauniissa ympäristössä, Unski löysi monta golfpalloa ja muutaman tosi hienon kepin, minä sain liotella väsyneitä koipiani Bomban kylpylän altaissa, kävimme appiukon haudalla ja vietimme iltaa makkaraa paistaen, mistä tietysti Unski sai ehkä enemmänkin kuin osansa. Ulpukka on niin hyvä matkatoveri; viihtyy hyvin yksinäänkin hotellihuoneessa sen ajan, kun mulla on koulutusta tms. virallista ohjelmaa.

Keskiviikkona töiden jälkeen kävin hakemassa Romeon meille. Tuunaiset olivat lähteneet lomamatkalle Egyptiin. Hyvinhän se Romeo oli mummonkin kanssa viihtynyt, mutta mummolle oli hiukan rankkaa keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä ja vauhdikasta tekemistä. Päätettiin, että poikavekara saa olla meillä niin kauan, kunnes oma perhe palaa.

Hauska on tuommoinen pikku-ukko talossa. Se on aavistuksen korkeampi kuin Pami, mutta ihan vauva. Hyvin irtonainen, vauhdikas ja kiltti. Luonteeltaan Romeo on hyvin paljon äitiinsä tullut: hellyydenkipeä, ihmiselle nöyrä, vauhtihirmu ja oppivainen. Mutta miten voi koiralla olla tuollainen häntä?! Romeon hännällä on ihan oma elämä, se tekee mitä tahtoo edes Romeolta kysymättä.

Hoomeon kanssa ollaan käyty pitkillä lenkeillä, Hippa-siskon luona leikkimässä, opeteltu hyviä tapoja kuten hihnassa kulkemista ja istumista ennen ovien avauksia ja ruokakupille menoa, kynsien leikkuuta ja hampaiden katsomista, tutustuttu naapurin pikkulapsiin yms. Poika nukkuu sohvassa äidin ja mummon välissä, suhtautuu kauniisti kissoihin ja palvoo minua ylijumalana sen kynsienleikkuun jälkeen. Rompsun lempiharrastus meillä on mummon lelujen totaalihävitys: se purkaa jopa vahvat kumi- ja muovilelut pureskelemalla ne pikkuruisiksi palasiksi. Siilin ja Uuden Lelun hautajaisten jälkeen katsoin parhaimmaksi vaihtaa muutamat lelut puruluihin. Eipähän ole Unskillakaan ihan niin monta huolen aihetta. Pääasia, että Kukko, Kitara ja Veturi pelastetaan.

Eilen napsin joitakin kuvia lenkillä.