Monta viikkoa uneksittuani jälkiharjoituksista tänään vihdoin koitti se päivä, jolloin saatoin siirtää unelmat todellisuuteen eli metsään. Tietysti olisi taas ollut parempi aloittaa peltojälkiharjoituksilla, mutta meillä on pellot niin märkiä, ettei tule kysymykseenkään.

9 vanhaa jälkikeppiä oli tallessa. Paikaksi valitsin metsäisen rinteen, josta yleensä lähtee ensimmäisenä lumet meidän kylällä, eikä homettakaan pitäisi siis enää olla siinä. Unskille n. 25 m jana, josta jälki lähti alaviistoon oikealle. 5 kulmaa, joista 2 terävää, ja 5 keppiä.

Unski otti ensin takajäljen, palasi itse ja nosti oikean jäljen. Vauhtia oli melkoisesti, mutta hyvin Unski malttoi ilmaista kepit, ja vietimmekin niillä aikaa namujen parissa kaikessa rauhassa. Toinen keppi jäi, se oli hyvin lähellä kulmaa ja näytti siltä, että siinä kohti aivan tien vieressä oli harhajälkiä; todennäköisesti viereisen Lotman talon Ulla ja koiransa Kalle olivat ulkoilleet juuri siinä. Jätin asian sikeen ja loppujälki sujui aivan erinomaisesti. Unski oli niin onnellinen, häntä heilui ja namit maistuivat! Lopuksi taisteltiin ja leikittiin patukalla.

Pamille tein n. 20 m janan melko jyrkkään ylämäkeen. Jälki lähti vasemmalle ja pian tuli suora kulma oikealle. Kulmia oli kaikkiaan 5 joista 2 terävää. Keppejä 4.

Pami ei meinannut pysyä nahoissaan ja säntäsi janalle aivan liian kovalla vauhdilla ja alkoi sitten touhottaa edestakaisin sivusuunnassa. Otin sen uudelleen sivulle, näytin suunnan suoraan eteen ja lähetin uudelleen. Pami nosti jäljen, palasi ja tarkisti takajäljen, ja kun en päästänyt sitä etenemään, se palasi ja lähti kauniisti ja rauhallisesti oikeaan suuntaan. Loppu sujuikin sitten todella mallikkaasti. Janaharjoituksia Pampulalle siis!

Kotiin palatessani postilaatikossa odotti paketti Hannelta: Sirusta tehty kaunis valokuvakirja. Aivan ihana, pysyvä muisto pikkuisesta aussielapsesta! Kiitos, Hanne!