Jaahas, kaikelaista on tapahtunut:

Mai tuli meille. Treenattiin esineruutua porukalla, tehtiin mukavia lenkkejä ja vietettiin Main ja Jessen kuherruskuukautta. Mai jäi meille. Ja meni sitten Johannalle ja sen jälkeen Hannalle ja lähti sitten kotiin hautomaan . Kiitokset siis kaikille Patchcoat U -pentueen alullepanossa avustaneille! Itse lähdin työmatkalle Armeniaan ja Vuoristo-Karabakhiin. Uskomattoman upea reissu täynnä penneleitä ja paimentavia työkoiria. Tässä muutamia:

^ Karahunchin pennelit  matkamuistomyymälän ovenpielessä.

^ Pikku vekkuli osaa jo poseerata.

^ Emo taas tuntuu olevan hyvin vaivautunut saamastaan huomiosta...

^... ja vetäytyy mieluummin unten maille 7000 v. vanhan kiviobservatorion suojiin.

^ Anneli jakaa eväitä Gandzasarin luostarin hauvelin kanssa.

^Tyypillinen paimenkoira typistettyine korvineen ja häntineen Vuoristo-Karabakhista.

Tulin kotiin unelmaisen Unelman, juoksuisen Pamin, flunssasta toipuneen Onnin, pehmeän ja pyöreän Maunon sekä oman ukkokultani luo.  Pamin juoksusta johtuen unohdamme lähiaikojen jälkikisat. Kyllä koiranpito täällä meillä tuntuu lähes naurettavalta Armenian kokemusten jälkeen.

Tala kävi luonnetestissä, mistä olen Annelle kovin kiitollinen. Ja tietty myös kollegoille Lealle ja Jormalle - ja tulevalle kollegalle Leenalle. Taas vahvistui käsitys siitä, että oikea koira löytää kyllä oikean omistajan.