Hakumetsään menomatkalla kävin tekemässä Unskille lyhyen jäljen Jaamankankaalle. Pituus oli alokasluokkaa, jana n. 20 m, kulmia 5 joista 2 terävää, 6 keppiä. Jana meni vauhdilla, Unski vissiin yllättyi janan lyhyydestä, koska merkkasi jäljen, mutta kävi vielä edempänä tarkistamassa, palasi takaisin takaisin ja lähti jäljelle.  Ensimmäisessä terävässä kulmassa se teki tarkistussilmukan - oikeatassuinen kun on, ja kulma kääntyi vasempaan. Hiukan puolenvälin jälkeen oli metsätien ylitys ja keppi heti sen jälkeen. Kepin luovutuksen jälkeen Unski alkoi pyöriä tien laidassa, bongasi vissiin jonkun muun jäljen. Annoin sen hyöriä rauhassa omaan tahtiinsa; tiesin, että se kaivaa sen oikea jäljen kyllä jossain vaiheessa. Ja niinhän siinä tapahtuikin pian. Unski on sit niin huvittava kun se taas erehdyttyään havaitsee oikean jäljen, se oikein kiihdyttää vauhtia, ihan kuin sitä harmittaisi, että aikaa meni hukkaan harharetkellä .

Palkkasin kepeistä lihapullilla, lopuksi juostiin autolle, kaivettiin wubba esiin ja viskeltiin sitä. Kulta Unelma on niin kuin pikkupentu iloissaan ja leikkii kuin Susu-lapsonen!