Viime viikko ja viikonloppukin vierähtivät töissä ahkeroiden, mutta Hannu on innostunut hiihtelemään hankiaisilla koirien kanssa lähes päivittäin. Siispä kun iltaisin olen tullut kotiin, vastassa ei ole ollutkaan innosta pinkeitä aussietyttöjä, vaan ainoastaan ovenpieltä raaputteleva, nälkäinen Onni-kisu ja makuuhuoneellinen ryytynyttä sakkia päikkäireitä vetelemässä. Eilen aamuvarhaisella olivat lähteneet jäätä myöteen hiihtelemään Pelkosten mökille. Päivän edetessä olikin aurinko pehmittänyt hangen hiihtokelvottomaksi, ja urhea joukkiomme joutui tallustelemaan toistakymmentä kilometria kotiin tietä myöten!

Eilen oli tyttöjen pyykkipäivä. Pamin karvanlähtö on parhaimmillaan = pahimmillaan. Karvaa on joka puolella ja paljon, tänä aamuna metsästelin karvoja mm. silmäripsistäni ja jääkaapissa olleesta pakastepuolukkarasiasta. Kampasin Pamin ennen pesua ja pesun jälkeen; karvaa lähti muovikassillinen molemmilla kerroilla ja loppua ei vielä näy.

Unskista ei juurikaan irtoa karvaa. Unski-kulta on niin liikuttava, kun se rakastaa föönausta ja sitten se on niin puhtoinen ja pumpulinen. Tekisi mieli vaan hieroa naamaansa sen turkkia vasten.