...pinta on sun vartalon... (Ehkä joku muistaa tämän iskelmän kultaiselta 80-luvulta. Vai oliko se 70-?)

Siis alkoihan se Pamin karvanlähtö lopultakin, vaikka laitoin näyttelyilmon menemään jo pari viikkoa sitten. Tosin kalenterissani luki maanantain kohdalla "Ilmoittaudu Tuusniemen näyttelyyn", joten Pami oli varmaan katsonut siitä, kun eihän se tajunnut, että tällä kertaa laitoin ilmoittautumisen netin kautta. Maanantaina siis alkoi alusvillaa leijailla ja parilla harjanvedolla olikin asia varmaksi todettu.

Unskin karvanlähtö onkin loppupuolellaan, tosin se on ollut siinä vaiheessa jo pitkään. Ärsyttäviä tuppoja irtoilee kyljistä ja reisistä, eikä mummu pidä nyppimisestä.

Pami haluaisi ihan kauheasti käydä katsomassa Kirin pennusia ja mielellään ehkä hoitaakin niitä. Unski taas tietää, että niiden kannattaa antaa olla vain omassa rauhassaan toistaiseksi. Unelma yrittää joka käänteessä houkutella minua istumaan sohvalle tai tietskan ääreen kanssaan. Raukat tuntevat olevansa paitsiossa, kun minä keikun niin paljon pentulaatikolla.

Mutta taas tuli lauhemmat kelit! Eilen viriteltiin vähän tottista pihamaalla ja pitkiä lenkkejä on taas ihana tehdä.