...on tehty. Pamin vepeilyn lisäksi muutamia jälkiä ja tottista. Poden kipuilevaa iskiasvaivaa, joten rauhalliset metsälenkit ovat suosituin liikuntalaji tällä hetkellä. Mutta tässä lyhyesti tapahtumista:

Pekka teki Pamille jäljen viime torstaina, se meni hyvin, mutta ensimmäinen keppi jäi. Jouduin laskemaan liinasta irti, ja liika vauhti aiheutti sitten kepin jäämisen. Itse tein Unskille jäljen, joka meni loistavasti. Pamin kanssa otettiin myös esineruutuharjoitus, kolme vierasta esinettä. Hyvin meni.

Kerran kävin Pärnävaaran kentällä treenaamassa tottista. Pamin kanssa paikallaoloa siten, että meni itse piiloon (ajoin auton piiloksi kentälle). Hiukan levoton se oli, mutta pysyi hyvin. Muutkin liikkeet menivät kohtalaisen hyvin; juoksusta jäämisessä ei ollut ongelmia. Unskin kanssa pidettiin lystiä ja yritettiin vain saada nopeutta liikkeisiin ja edistämistä seuraamisesssa vähemmäksi.

Vepe-viikonloppu oli tosi kylmä ja tuulinen. Molemmat päivät menivät odotetusti: la alokasluokka läpi ykköstuloksella (98 p.) ja siirto avoimeen. Su avoimen luokan vienti ei onnistunut, vaikka vientiesineeksi arvonnassa osui dummy. Kova aallokko ja kolme vierasta veneessä oli Pamille kova paikka, plus että kun olin oikein hetsannut Pamia ja näyttänyt sille venettä ja höpöttänyt lelusta, niin muutaman metrin päässä rannasta veneestä rikkoutui airo. Kesti ikuisuuden ennen kuin vene saatiin rantaan ja uusi vene vaihdettua tilalle (toiset airot eivät käyneet entiseen veneseen). Ja vielä kovassa aallokossa soutaminen poijulle kesti KAUAN! Eihän se sitten lähtenyt, pudotteli dummya rannalle ja veteen ja lähtöaika ylittyi. Onneksi sain Pamin kuitenkin viemään dummyn, kun vene oli jo tulossa rantaan. Onnistunut suoritus siis koiran kannalta ja pääsin palkkaamaan.

Kokeessa oli leppoisa tunnelma, hyvää ruokaa ja hyvät palkinnot. Mekin saatiin molempina päivinä pytyt ja namupussit.

Tänään kävin taas hitaasti käppäilemässä jäljet, molemmille samanlaiset, mutta peilikuvat, ja toki maastot erosivat hiukan toisistaan. 7 kulmaa, joista yksi terävä ja tienylitys. Pamilla meni hienosti, vähän touhotti, mutta otti kulmat hyvin ja löysi kaikki kepit. Unskin alku takerteli kovin, paikalla oli pyörinyt sienestäjä (Kinnusen emäntä, jonka kanssa juttelinkin ennen jäljelle lähtöä).  Menin kuitenkin hiukan edemmäksi paikkaan, josta Unskilla oli mahdollisuus nostaa oikea jälki. Ensimmäinen keppi jäi sekoilun alle, muut viisi nousivat hienosti.

Perjantaina lähetin ilmoittautumislomakkeet Jyväskylän näyttelyyn (22.11.08) ja lauantaina Pamia kuivaksi harjatessa huomasin, että pohjavilla on aivan irti. Karva ehtii siis lähteä näyttelyyn mennessä totaalisesti - katsotaanpa sitten kannattaako mennä näytelmiin vai menikö rahat taas kankkulan kaivoon. 

Vaihdoin autoa. Mukava kun uudella pääsee huonojakin teitä, eikä tarvitse koko ajan pelätä että pohja puhkeaa. Uudessa ei ole mitään koirahäkkejä eikä kaltereita, joten nuo kaksi tietysti pomppivat kaikilla penkeillä aina sillä aikaa, kun olin toisen kanssa metsässä. Virittelin sitten takapenkkien taakse sellaisen väliaikaisverkon, joka pysynee sen ajan, kunnes saan jonkin pysyvämmän ratkaisun.

Kasvattienkin kuulumiset ovat taas ilahduttaneet: Ruu ja Helena muuttivat Pirkkalaan, Vaapu on lopettanut autojen jahtaamisen, Mai aloittaa tänään BH-kurssin ja Roosa menee tokokurssille. Kaikki ovat edistyneet hurjasti haussa. Roosa käy myös raunioilla harjoittelemassa, mistä tässä kuva: