Viimeinkin se onnistui! Ja vieläpä ykköstuloksella! Tosin tottis oli aivan surkea. Pami oli aivan vetämätön, seuraaminen oli matkalaukkumallia ja väljää, liikkeestä istumisessa jäi seisomaan ja eteenlähetyksessä jouduin antamaan toisen käskyn. Tuloksena kuitenkin 72 p. Voi hitsi, kun osaisi kouluttaa tuon tottiksen kuntoon! Tottiksen jälkeen käytin Pamin uimassa siinä toivossa, että se vähän virkistyisi.

Mutta maasto sitten. Ensin oli esineruutu, josta tuloksena 29 pistettä. Se yksi piste lähti siitä, että Pami juoksenteli ensin lämpimikseen ihan juoksemisen ilosta ympäri ruutua, ja alkoi sitten vasta etsiä esinettä, jonka se toikin kauniisti. Vetämättömyys ei enää vaivannut tippaakaan.

Hakualueelle oli pitkä, mutkainen ja mäkinen kävelymatka. Myös hakualue oli mäkistä mäntykangasta; keskilinja oli vedetty umpimetsään ja se meni ylös ja alas kuin vuoristorata. Lähetin Pamin ensin vasempaan etukulmaan, ja sieltähän se palasi rulla suussa. Ukko oli kulmassa maastokankaaseen kääriytyneenä. Sattui olemaan vielä meidän oman hakuryhmän Jenna, ja Pami oli ihan varma, että kyllä sillä on makkaraa! Lähetin sitten oikeaa etukulmaa tarkistamaan, ja taas tuli hauva rulla suussa. Toinen ukko oli lähellä kulmaa näyttelyhäkissä, joka oli peitetty ensin muovipressulla ja sitten vielä kangaspressulla aivan umpinaiseksi. Mahtoi siellä ukolla olla kuuma! Näiden jälkeen etenin aika tavalla keskilinjaa noin alueen puoliväliin ja laitoin siitä Pamin vasemmalle. Se teki hienon, suoran piston ja paluumatkalta lähetin sen melkein suoraan oikealle puolelle. Jälleen kaunis, suora pisto, etenin melkein alueen loppuun saakka ja lähetin vasemmalle. Sieltä löytyikin Ari muovipressuun kääriytyneenä kuopasta.

Tuomari sanoi, että se oli erinomaista työskentelyä, ei mitään huomauttamista, täydet pisteet. Olin kyllä tosi iloinen. Palatessamme autoa kohti ratamestarina toiminut Sonja sanoi, että Pami oli ensimmäinen koira, joka teki suorat pistot ja etsi alueen kunnolla. Juoksimme iloisina autolle, leikimme wubballa metsässä ja sitten syötin Pamille herkkuruokaa.

Voittajaluokassa ja avoimessa luokassa ei valitettavasti yksikään koira saanut tulosta. Alokasluokan kisakumppanimme Anneli ja bc Vivve saivat täsmälleen saman pistemäärän kuin me: 271. Heillä oli parempi tottis (74 p.) , mutta meillä kaksi pistettä parempi maasto, joten voitimme paitsi oman luokamme myös koko hakuskaban, ja saimme melko suuren pokaalin muistoksi.

Tästä on hyvä jatkaa. Tottikset on saatava kuntoon molemmilla koirilla, muuten ei ole kisoihin asiaa!