Vaikka maastokelit ovat vielä ihan hyvät, olen viime aikoina jostain syystä (innostuksesta ?) panostanut tokoiluun, erityisesti Pamin kanssa.

(Kuva aussieleiriltä heinäkuussa by Sirkku Kouki)

Jonkin sortin innostus lajia kohtaan on tosiaankin herännyt, halleluja! Kyllä sitä on vuosikausia odotettukin. Ja syy on siinä, että Pami on niin täydellinen tokoharrastauskoira. Sehän tekee juuri niin kuin sille opetetaan - kuten varmaan kaikki muutkin koirat. Tämä asia vaan nyt kolahti mulle Pamin kautta, ja nyt opettelen pikku hiljaa toimimaan siten, että koira tekisi niin kuin haluaisin sen tekevän. Ja Pamihan jaksaa minua opettaa! Herraisä sentään, että sitä paloa ja innostusta riittää ja riittää ja riittää ja... Raketti-Paketti. Kaikki aina täysillä, räjähtävällä innostuksella. Ihana, ihana treenikaveri!

Unelma on päässyt Oikeisiin Töihin. Se hehkui pätevänä häiriökoirana Josepan BH-kokeessa lauantaina. Kaikki kymmenen koirakkoa läpäisivät tottiksen ja tulivat siis kaupunkiosuudelle. Unski oli niin tärkeänä timantit kaulassa ja oppi heti vaatimaan namia ohitusten jälkeen.

Heli ja Maija ohitustilanteessa (kuvat: Hanna Paakkunainen).

Unski antoi vielä kaikille koirille loistavat bonukset: kun tuomari luki arvostelua, Unelma kaveerasi ja piti yllä pientä small talkia asianomaisen hauvelin kanssa. Unskista kaikki olivat tosi kivoja kavereita ja läpäisivätkin myös kaupunkiosuuden.

Sunnuntaiaamuna ajelin Viian kanssa Hannalle hakemaan Jatsia ja Hippaa meille päivähoitoon. Saivat riekkasta pahimmat paineet pois Kalliolan pihamaalla, ja meno jatkui sitten laajan peltolenkin muodossa omalla kylällä kun haettiin Unski ja Pamikin mukaan. Aika kiinteän laumanhan nuo muodostavat: Kun naapurin lapinkoira Tytti tuli keskelle tietä riitaa haastamaan (erityisesti Pami on sen perivihollinen), niin viisi aussietyttöä pistivät pystyyn sellaisen yhtenäisrintaman, että se ei kyllä repeillyt! Meitsin kädet kyllä meinasivat revetä ja irrota kokonaan hihnoja pidellessä, mutta onneksi Tytin isäntä tuli hätiin.

Iltapäivällä saivat vanhemmat tyttelit jäädä meille huilaamaan, kun lähdin Viian kanssa JoA:n match showhun Joensuuhun. Paikalla oli valtavasti väkeä ja koiria - mm. Valo-sisko. Voi sitä riemua! Viia olisi pistänyt painiksi myös monen muun kanssa, mutta jotkut tiukkapipot katselivat vain suittuja nenänvarsiaan pitkin mokomaa Pörröä, joka yritti lähestyä tuttavuutta tekemään milloin kyljellään, milloin selällään. Kaikkein kivoimmiksi kavereiksi osoittautuivat valon lisäksi parivuotias akitanarttu ja Viiaa kuukautta nuorempi karjisuros Undo.

Punaisen nauhan lisäksi ei tällä kertaa muuta herunut, vaikka Viia esiintyi todella kauniisti. Siispä lähdimme Kirsin ja Gean kanssa lenkille. Tämä olikin Viian ja dobberiystävämme ensi tapaaminen; niin kiireinen vuosi on sekä meillä että Kirsillä ollut! Viia ja Gea olivat kavereita melkein heti, ja leikit kävivät yksiin tosi hienosti. Molemmat rakastavat juoksemista pelloilla täysillä ja hippaleikkejä! Täytyy ottaa uusiksi pian!

Lenkin jälkeen kiiruhdimme Viian kanssa vielä JoVen talkoisiin siivoamaan varastoa ja laittamaan vepe-välineitä talviteloille. Eipä tosiaankaan ollut taaskaan tungosta. Meidän on ilmeisestikin aivan pakko kehittää joku talkoopistesysteemi... Mutta mukavasti saatiin pienelläkin porukalla veneet pestyä ja osittain purettua. Viia oli kovasti auttamassa.

Iltasella kotona oli vielä hyvin aikaa painia Hippa-tädin kanssa, ennen kuin Hanna ja pojat tulivat murusiaan hakemaan. Sen jälkeen lojuikin nurkissa varsin hiljaista karvakansaa.