Päästiin pitkästä aikaa Josepan hakutreeneihin maanantaina. Harkat oli Jaamankankaalla, loivamäkisessä mäntymetsässä. Aluskasvallisuudessa oli ihan mukavasti katajia ja mättäitä. Keli oli tuuleton, n. + 17 astetta ja ilma täynnä hyttysiä. Viialle laitettiin neljä ukkoa "pimeään". Kun se viimeksi osoitti muistavansa vielä viime kesän opit, niin ajattelin nyt kokeilla sen itsenäisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja.

Ensimmäinen pisto jäi lyhyeksi, mutta Viia lähti hienosti uudelleen ja löysi Riitan makkaroineen. Kävelin vastaan ja palasimme yhdessä keskilinjalle. Toiselle pistolle Viia lähti upeasti, meni ukosta hieman liikaa oikealle, mutta jatkoi itsenäisesti etsintää kunnes löysi Sirkun kuusen alta. Taas syötiin makkaraa. Kolmannelle ukkelille tuliin jo vaikeuksia. Viia lähti hyvin rinnettä yläviistoon, teki pistän piston mutta aivan liikaa ohi maalimiehen. Kehuin ja lähetin uudelleen, mutta Viialla ei ollutkaan oikein haluja lähteä. Pyydettiin Essiltä ääniapu, ja sinnehän upposi! Nyt olikin jo tarvetta oikein iloiselle lopetukselle, joten Lea teki puolipaon alamäkeen wubbaa heilutellen. Kylläpä Viialla riitti vauhtia! Makkara maistui, mutta wubbaleikki vieläkin enemmän!

Seuraavaksi pitänee opettaa Viialle ilmaisu. Tai ehkä ensin otan yhden "wubbaristikko"-treenin. Viikko aikaa miettiä.
Metsässä tavattiin myös Sirkku ja Susu pitkästä aikaa! Olipa ihana tavata!

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa mukana vepen alkeiskurssilla. Vettä tuli myös taivaalta, mutta sehän ei menoa haitannut. Marjalan Kuunvirran rantaa on kunnostettu ja siihen on tehty jopa veneluiska, joten treenipaikka oli huomattavasti parantunut viime kesästä. Kiitokset Joensuun kaupungille!

Aluksi käytiin pienellä kumiveneajelulla. Muistuteltiin mieleen viime kesän juttuja. Sitten harjoittelimme hetken vientiä maalla. En ole opettanut Viialle vientiä ollenkaan, tuontikin on vielä vähän niin ja näin. Reijan kanssa saatiin kuitenkin Viia iloisena viemään vesilelua Reijalta minulle ja taas päinvastoin, useita kertoja. Onneksi Viia leikkii kenen kanssa tahansa.

Seuraavana vuorossa veneestä hyppy. Jäin itse rannalle ja Viia lähti Helin ja Reijan kanssa soutelemaan. matkaa oli kymmenisen metriä. Viia hyppäsi hyvällä tekniikalla pitkälle, eikä sen tarvinnut uida kuin pari vetoa, kun se olikin jo rannassa. Palkkasin maagisella käsikranaatilla - hyvin tuntuu mummun palkka toimivan lapsellakin. Toisella kerralla Viia sai uida vähän kauempaa.

Meitä oli ryhmässä vain neljä koirakkoa, joten jäi aikaa harjoitella vielä köyden hakua veneeltä. Leikitin Viiaa köydenpätkällä vähän rannalla, sitten Reija meni veneeseen köyden kanssa. Pienen matkan päähän soudettuaan Heli antoi käsimerkin, päästin Viian irti ja sehän haki köyden kuin vanha tekijä! Vielä toisto hiukan pitemmältä matkalta, ja valtavat kehut! (Meikä vanha koiraharrastaja ei sitten tajunnut ottaa mitään namipalkkoja mukaan, mutta onneksi Viialle käy yhtä hyvin leikki ja kehut.) Perusteellinen kuivaus, pieni lenkki ja autoon lepäämään. Innolla odotamme seuraavia treenejä!

Pami on ollut kipeämpi kuin koskaan. Olin jo valmis kaivamaan kuoppaa, mutta parin päivän vahvempi lääkitys auttoi. Katsellaan.