Ajelin Linnunlahden kentälle pahimpaan häiriöaikaan; kentällä oli n. 40 muutakin koirakkoa. Tarkoituksena treenata Pamia häiriön alla. Eija lupasi katsoa, miten menee. Jätin aluksi Pamin paikallaoloon ja menin itse piiloon. Muutaman minuutin jälkeen Eija sanoi, että se vähän kuikuilee ja on levoton. Kävin palkkaamassa sitä välillä ja menin piiloon uudelleen. Hyvin se kuitenkin pysyi, vaikka Auli toi Hyrrän viereen makaamaan ja tuli samaan piiloon kuin minä. Ehkä kaverin esimerkki myös rauhoitti.
Liikkeestä istuminen, luoksetulo ja eteen lähettäminen menivät aika hyvin, mikään muu ei sitten mennytkään. Seuraaminen oli enimmäkseen ihan kivan oloista ja tiivistä, mutta ajoittain pää pyöri ja piti katsella muiden tekemisiä. Noudossa voisi tula lähemmäs. Pami ei tuntunut millään tajuavan juoksusta jäämistä, vaikka niitä on nyt otettu muualla. Myös estenouto oli mahdotonta, koska esteen toisella puolella ihan lähellä harjoitteli toinen koirakko.
Kotimatkalla pysähdyin Salokylän koulun kentälle harjoittelemaan vielä vähän kaikessa rauhassa. Siellä sainkin jäävät liikkeet onnistumaan paremmin ja pidettiin oikein hauskaa.
Lisää häiriötreeniä ja voittajaluokan liikkeitä siis.

Unskista ei enää näy sairauden merkkejäkään. Se oli ihan innosta litteänä Linnunlahden kentälläkin - Ulpukallahan vaan kontakti paranee kun on häiriötä. Maarit ja Ville esittelivät uutta briardin pentuaan, ja sitäkin Unski kävi äkkiä katsomassa vain kun käskettiin, mutta oli heti taas menossa treenaamaan. Reggae-pentu olisi kovasti halunnut leikkiä, mutta mummu ei joutanut. nskin kans kaikki muu meni hienosti paitsi se juoksusta seisomaan jääminen. Kumma, että se alkoi tökkiä yhtäkkiä, ja tökkii edelleen.