Koirani Pamela ei osannut ollenkaan liikkeestä istumista tokoharkoissa. Oho. Päässyt unohtumaan. Tosi hienosti tarjosi seisomaan jäämistä joka kerta. Johtuiskohan liiasta seisomisen hinkkaamisesta. Mutta ruutua jatkoimme Susannan antamien ohjeiden pohjalta, ja kivasti meni. Seuraamisessakin oikea paikka alkaa olla kohdallaan.

Edellisenä iltana kävin kentällä treenaamassa vähän hyppyjä, eteenmenoa ja luoksetuloa. Hypyt menivät ihan loistavasti, ei hipaisuakaan metriesteellä.

Pitihän toki myös Unskin kanssa hiukan höpsötellä: luoksetuloa ja eteen lähettämistä.

Tänä aamuna lenkillä ollessamme harjoittelimme metsäpolulla hiukan pudotetun esineen noutoa. Jätin rukkasen aika kauaksi, ehkä n. 80 m päähän. Hienosti sujui homma molemmilta! Lenkin kruunasi vielä seurusteluhetki brassipoikien Ticon ja Pelen kanssa. Pele taisi rakastua Pamiin ihan lopullisesti.