Kun meidän takapihalta oli mukavasti eilen hanki jo madaltunut (yöllä tuli  sitten taas lisää 10 cm), niin tallasin illalla sinne pienen esineruudun. Koko oli ehkä n. 22 X 25 m, ja esineitä 3: vasempaan takanurkkaan lasten lenkkari, oikeaan takanurkkaan muovinen pakasterasian kansi ja keskelle lapanen.
Sitten kävin laittamassa koirille kuppeihin herkkusapuskat. Ensin otin mukaan Unskin, joka oli ihan täpinöissään, kun huomasi, että jotain mennään tekemään ruokakupin kanssa. Jätin kupin odottamaan vesitynnyrin kannelle ja puin Unskille pk-liivit ja pannan. Sitten lähetin sen normaalisti hakemaan esineitä. Olin valmistautunut siihen, että jos ei esineet ala tulla käteen ilman kommervenkkejä, niin jää Ulpulta iltaruoka väliin, mutta tuo minun pikkuinen kultani toi jokaisen esineen moitteettomasti, nopeasti ja pureksimatta! Ei tarvinnut antaa ylimääräisiä käskyjä, en palkannut välillä kuin vähän kehumalla. Olin niin hurjan iloinen! Lopuksi kehuin Unskia ihan tosi paljon ja annoin sille herkkusapuskat.

Sitten viettipommini Pami. Ruoan jätin kuistille odottamaan, koska jos Pami näkee ruokakupin, niin kaikki muu unohtuu. Pami karkasi ruutuun ja oli jo lapasella, kun kutsuin sen pois. Hienosti se heti tulikin. Rauhoittelin sitä vähän, ja lähetin sen sitten. Pami otti heti lapasen ja viskeli sitä tullessaan. En sanonut mitään, otin vain lapasen ja käskin Pamin maahan. Kävin viemässä lapasen uudestaan samaan paikkaan ja lähetin Pamin uudestaan. Nyt lapanen tulikin hienosti ja pureksimatta, ja pääsin kehumaan sitä. Muuta palkkaa en antanutkaan. Toisetkin esineet nousivat moitteettomasti. Pami luovuttaa yleensä seisoen, mutta koska se on sallittu luovutusasento, en ala komentaa sitä istumaan - ainakaan tässä vaiheessa. Hurjien kehujen kanssa heiteltiin vähän palloa ja nautittiin sitten herkkusafkat kuistilla.

Ruulle en harjoitusta tehnytkään, Helenan pyynnöstä. Tosin Ruulla on parempi nouto kuin omilla koirillani.