Paluu arkeen koitti maanantaina kolmeksi päiväksi. Päivät töissä, iltaisin pakkaslenkille pimeään. Uudenvuodenaattona oli taas vapaata ja eläimille koitti iloinen yllätys, kun mummo (äitini) saapui. Koirat tuntuivat jo jouluna odottelevan häntä. Vuoden vaihdetta vietimme herkkujen ja television parissa. Aika paljon raketteja ammutaan nykyään meidänkin kylällä, iltapäivästä sinne puolille öin saakka. Koska meidän nykyisten eläinten kanssa ei ole koskaan mitään paukkuongelmaa ollut, en ota pienintäkään riskiä, että sellaista tulisikaan. Lyhyet pissalla käynnit pihamaalla illan mittaan, siinä kaikki. 

Olen tulossa vanhuudenhöperöksi huolestuttavan nopeaan tahtiin: vuosi vuodelta kotoa lähteminen - varsinkin pitemmille matkoille - tulee vaikeammaksi. Kun jo kesken työpäivän saattaa tulla niin kova koti-ikävä (=koiraikävä), että ihan sattuu, niin ensi viikon Israelin matka on saanut minut kertakaikkiaan sekaisin. Koiranikin vanhenevat, enkä haluaisi hukata sekuntiakaan siitä ajasta, minkä voisin viettää noiden ihanuuksien kanssa. Tiedän, että niillä on tosi kivaa täällä kotona äitini kanssa, ja meillä on varmaan ihanaa Hannun kanssa Pyhän Maan ihmeitä ihastelemassa, mutta kai musta vaan on tullut niin paimenkoira, että kaikki on hyvin vain silloin, kun lauma on koossa.