Kevään tulon huomaa monestakin asiasta, mutta mm. siitä, että ei enää riitä aikaa blogin kirjoitteluun (eikä kodinhoitoon eikä moneen muuhunkaan vähemmän tähdelliseen asiaan), kun maasto ja kaikenlaiset koirahommelit kutsuvat kurakeleistä huolimatta.

Perjantaina tehtiin kevään ensimmäinen esineruututreeni. Parkkeerasin auton tien oheen metsän laitaan. Männikössä oli paikoitellen lunta paksustikin, mutta paikoitellen suuria pälviä. Juoksentelin jonkinlaisen lenkin siellä ja pudotin matkalle kaksi esinettä. Sekä Unelma että Pami pääsivät kumpikin vuorollaan noutamaan molemmat esineet. Mummuset olivat tietysti ihan innoissaan kun pk-liiviä puettiin päälle; älysivät, että pääsevät ihan oikeisiin töihin pitkästä aikaa. Hienosti meni molemmilla, vaikka Unskin piti tietysti tappaa wubba ennen luovutusta. 

Viialle tein helpomman version: laitoin sen hihnalla puuhun kiinni ja kävin viemässä wubban n. kymmenen metrin päähän metsään. Lähetin sitten Viian hakemaan, ja sehän toimi kuin Unelma (tappoa lukuun ottamatta ). Toisella kerralla vein wubban vähän kauemmaksi, ja taas Viia etsi esineen häntä heiluen ja toi sen nätisti minulle. Luovutus sujuu hyppäämällä  vasten, mutta sitä ei nyt oltukaan harjoittelemassa.

Viikonloppu meni luonnetestatessa. Sunnuntaina Unelma oli mukana sihteerinä (eikös sihteerin nimi pidäkin olla Unelma ?). Se katseli tärkeänä toimiston näköalaikkunasta radalle päin pörröpää pontevasti pystyssä ja Lean kanssa arvostelua pohtiessamme Unelma kommentoi murmettamalla pöydän alta.

Alkeistottiksessa oli eilen aiheena paikallaanolo. Ensin harjoiteltiin maahanmenoja ja sitten paikoillaan pysymistä. Viia on hokannut systeemin ihan kivasti, kun kotona ollaan harjoiteltu paikoillaan pysymistä aina ennen ruokailua. Sen sijaan maasta istumaan nouseminen oli Viialle aivan uusi ja ihmeellinen juttu. Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo oikein pitkällä matkalla ja sitten nopeita ja hauskoja seuraamispätkiä.

Jatsi ja Hippa tulivat meille hoitolaisiksi, kun Hanna lähti kevätlomalle etelän lämpöön. Kevään tuloon kuuluu myös hormoonien hyrinä: Hippa on valeraskaana ja Viialla alkoi juoksu. Hippa piippaa ja liehittelee Viiaa, kaivaa pesää grillikatoksen alle ja hoitaa Unelman kukkoa sohvan nurkassa, mistä Unelma-rukka on tietysti aivan närkästyksissään. Viia väistelee rakastunutta tätiään, Unelma paheksuu moista hillittömyyttä, Pami yrittää pitää yllä edes jonkinlaista järjestystä ja Jatsi koettaa kestää parhaansa mukaan. Tänä aamuna Hansu tukki grillikatoksen alle menevät kolot kattopellin kappaleilla ja minä keräsin kaikki lelut laatikkoon ja nostin laatikon hyllyn päälle. Jospa meno rauhoittuisi pikkuhiljaa. Runsas liikunta ja tottisharjoitukset auttanevat myös osaltaan.