Maanantaina olin taas sen verran myöhään kotona, ettei ollut enää mitään mahiksia ehtiä Josepan koulutuspalaveriin. Hitsi kun kaikki alkaa aina kuudelta - minä en ehdi kyllä millään!

No, sen sijaan ajelin Liperin kirkolle etsimään jonkinlaista tottiskentän tapaista ja päädyinkin Penttilän pihalle, missä ei ollut ketään, mutta ohikulkijoita sopivasti häiriöksi.

Pamin kanssa keskityin noutoon. Ongelmana on liika into: lähtövinkaisu kapulalle pinkoessa, kapulan saalistus, ja luovutuksen jälkeen peruuttaminen. Harjoiteltiin muutaman kerran kahden kilon kapulalla (ei lentele niin kevyesti) rauhallista tuontia siten, että jätän koiran jonkin matkan päähän minusta istumaan, kapulan sen eteen ja pyydän tuomaan. Sitten otettiin seuraamista tavoitteena tiiviys, eiköhän se siitä. Liikkeestä istuminen, juoksusta maahanmeno ja juoksusta seisominen sujuivat tosi hyvin. Juoksusta seisomista harjoittelin muutaman kerran vahvistaakseni Pamin pysymistä paikoillaan. Sillä on taipumus joskus lähteä tulemaan vastaan, kun olen jo palaamassa ihan lähellä. Harjoittelen lähes aina siten, että palaan koiran enkä kutsu luokse, kuten kokeissa. Luoksetuloa harjoitellaan erikseen.

Nyt harjoittelin luoksetuloa pysäytysten kanssa (toko avo) ja ilman. Lyhyellä matkalla pysäytys  onnistuu jo hienosti pelkällä käskyllä. Yritän pitää kuitenkin luoksetulon aina tosi vauhdikkaana, kuten se on Pamilla ollutkin.

Palkkasin välillä namilla ja välillä patukalla. Lopuksi vielä vauhdikasta patukan heittoa ja riekkumista.

Unskin kanssa taas piti jäähdytellä ensin seuraamispätkillä. Sitten kun sain sen ruotuun, kaikki sujui erinomaisesti. Jäävät liikkeet olivat täsmälliset ja jopa viimeksi takkuillut juoksusta seisomaan jääminen meni aivan nappiin. Noudossa säätelin muutamaan kertaan luovutusta hiukan lähemmäksi ja luoksetulon varmistin tosi vauhdikkaaksi näyttämällä Unskille patukkaa etukäteen.

Lopuksi patukan kanssa riekkuessa Unski puraisi kieleensä ja verta tuli melko lailla. Lumen syönti auttoi ja sitten tarjoilin molemmille tytöille päivälliset ulkona. Kotona myöhemmin Pami kävi tosi monta kertaa kysymässä että 'milloin me syödään?' Ei ole kovin hyvä muisti raukalla.

Tiistaina soiteltiin Sonjan kanssa koulutuspalaverin "tuloksista", ja aloin oikein innolla odottaa sulan maan kautta ja kesätreenejä!