Parisen viikkoa sitten sairastin ihan tavallisen syysflunssan, minkä luulin viikko sitten jo helpottaneen. Yskä kuitenkin jatkui ja paheni; tiistai-iltana oli jo kylmän väristyksiä ja jäseniä särki. Torstaina lähdin kesken päivän töistä kotiin, kun oli niin heikko olo. Nyt on siis neljäs päivä menossa tätä uutta satsia, ja olo vain pahenee. En tiedä mitä tautia lie, mutta ei mulla tällaista ennen ole ollut. Tein vastahakoisen päätöksen ja peruutin osallistumisemme Iisalmen hakukisaan Unskin kanssa huomenna. Hitsi! Olis ollut niin mukava mennä sinne iki-ihanalle Hynysen mökille!

Annanpa tässä hyvän vinkin, jos jollakulla lukijalla on tylsä elämä: liittykää jalostustoimikuntaan! Ei tule elämästänne väriä puuttuman! Joillakin ihmisillä on todella erikoinen suhtautuminen koiranjalostukseen. Ensin pyydetään jalostustoimikunann kantaa ja kommenttia, ja sitten kun sellainen laaditaan, niin lausunnon pyytäjä antaa mulle henkilökohtaiset haukut ja vieläpä lauseilla, joiden en ymmärrä mitenkään liittyvän asiaan. Epäilen kyllä taustalla olevan jotakin, josta mulla ei ole aavistustakaan, sillä eihän tuollainen voi olla ihan täydessä ymmärryksessä tehtyä. Ei mulle tulisi mieleenkään mennä haukkumaan ketään siitä, että omasta pyynnöstäni antaa lausunnon pyytämästäni asiasta.  Mutta kaikenkaikkiaan on melko huono lähtökohta koiranjalostukselle, jos kieltäytyy a) näkemästä totuutta, b) kantamasta vastuuta teoistaan. Kaikille sattuu vahinkoja, mutta turha mennä maailmaa syyttämään, jos itse on mokannut. Nimim. kokemusta on.

Eilisessä Karjalaisessa oli kaksi hyvää kolumnia. Ensimmäisessä Liina-Maija Paavilainen kirjoittaa kateudesta:

"On olemassa kahdenlaista kateutta: ihailen-sinua-kateutta ja vihaan-sinua-kateutta. Jälkimmäinen on myrkkyä, joka suurissa määrin vuosien mittaan nautittuna katkeroittaa ihmisen. Ihailen-sinua-kateus saa ihmisen toimimaan. Jos kadehdin laulutekniikkaasi, se kannustaa minua kehittämään omaani. Vihaan-sinua-kaetus taas passivoi ihmisen vellomaan omassa itsesäälissään. Mieleen putkahtaa ajatus pilata kaikki, tai ainakin loukata toista. Ei kateudessa ole kyse toisen henkilön paremmuudesta, vaan omasta itsestä ja alemmuuden tunteestaan. Aina löytyy joku, jolla menee paremmin kuin itsellä."

Mutta miten toisten syyttely, panettelu ja haukkuminen parantaa omaa oloa? Muistan joskus kokeilleeni huonoin tuloksin, oma olo oli entistä kapisempi.

Toisessa kolumnissa Marko Ahonen sanoo mm.

"Tutkivan journalismin ohjelma MOT saisi tutkia seuraavia asioita:

- Mikä saa laulukyvyttömän ihmisen ottamaan osaa laulukilpailuun ja suuttumaan siitä, että ei pääse jatkoon?  - Mikä saa typerykset luulemaan, että heidän elämänsä ja sanomisensa kiinnostavat muita? Miksi he eivät kehitä itseään ja viisastu?  - Minne katosi häveliäisyys? - Minne katosi itsekritiikki? - Milloin tyhmyys lakkasi olemasta huono asia, jota yritetään peitellä?  - Minne katosi yleissivistys ja sen arvostaminen? Mitä ne siellä koulussa nykyään oikein opettavat? Miten jotkut onnistuvat välttämään kaikki opetukset?..."

------------------------------------------------------------

Tänään muistan edesmenneitä ystäviäni, erityisesti Börje-kissaa, Taitsu, Filos ja Siru -koiriani. Kuutamon valaistessa iltayön taivasta kääriydyn talvivarusteisiin ja käyn Unskin ja Pamin kanssa sytyttämässä kynttilän haudoille pihakuusen alle.