...kuin vepeä. Kävin viime viikolla tekemässä molemmille peltojäljet. Pitkät ja kulmikkaat, 6 keppiä molemmille. Sää oli melko tyyni ja maa oli melko kuiva, n. 15-senttistä heinää. Pamilla oli aluksi liikaa vauhtia ja homma meni touhotukseksi. Sitten kun se päätti, mihin suuntaan lähtee etenemään, ei ollut mitään vaikeuksia. Poimi kaikki kepit ja työskenteli kulmissa hienosti. Unelma eteni janalla suoraan nenä maassa, nappasi jäljen ja kääntyi sille 90 asteen kulmassa nenä maassa ja eteni näin jäljen loppuun saakka kuin juna. Väliltä poimi kepukat. Minun päivänsäde. Ja oli niiiiin onnellinen, kun leikittiin lopuksi pallolla!

Lauantaina sitten kävin Pamin kanssa tekemässä piirinmestiksissä 75 pisteen tottiksen ja jopa maksoin siitä 30 euroa. Pistemäärä ei riittänyt maastoon (mitä voi odottaakaan, jos ei treenaa?), joten piti lähteä tekemään jälki itse. Tarkoitus oli tehdä haasteellinen jälki, mutta täytyy sanoa, että siitä tuli ehkä liiankin haasteellinen. Sää oli painostavan lämmin ja metsänpohja oli todella epätasaista ja vaihtelevaa meidän kylän Kettuvaaralla. Jäljelle tuli ikää pari tuntia. Aluksi kohtalaisen kivikkoista mäntykangasta, sitten parikytä metriä jyrkkää ylämäkeä sammaleisessa kivikossa, jälleen mäntykangasta, sitten kuivalle suonpohjalle minkä jälkeen kaikki maailman aluskasvillisuus: varpua, heinää, saniaista - ja kaiken pohjalla, mikä raivostuttavinta: kaatuneita rankoja ja risukasoja. Seassa pari ojaa, kantoja ja kiviä. Ja tällä kertaa päätin pitää visusti liinasta kiinni koko ajan! Pami eteni rauhallisesti ja teki koko matkan tosi hyvin töitä ja poimi kaikki kepit. Tarjoilin muruselle verilettua joka kepillä ja samalla sain itse tilaisuuden hengähtää.

Onneksi olin tehnyt Unskin jäljen pellolle. 4 kulmaa, joista 2 terävää, 6 keppiä, 1 ojan ylitys. Ihan normityöskentelyä Uupekolta. Siinä viimeistä pitkää suoraa tallustaessani harmittelin, ettei tullut kamera mukaan. Juuri sellaisena haluan Unskin muistaa: blondihäntä ja villahousut keikkuen se etenee taikanenänsä perässä ja on niiiiin elementissään. Ja sitten se ilme, kun se antaa kepin ja odottaa palkkaa ... Täytyy yrittää vangita kuviksi ne tilanteet!

Mutta Hanna napsi muutamia kuvia kisatottiksesta. Tajusin muuten, että jos se olis mennyt maahan eteen lähettämisen päätteeks, siitä olis tullut n. 80 p. 

Hellyyttävä pieni sininen kalkkuna tässä siis, olkaapa hyvät:

Kiitospusu.