Oih! Sain haasteen siltä (iih!) yhdeltä komealta Justus-pojalta, joka kävi meillä kerran merkkailemassa ympäri pihaa - ja veivät sitten lapsenlapseni Nupun mennessään... No. Hyvä, että lähti. Vaikka lastenlaps onkin kultalaps, niin silti kyllä minä olen mammani ykköskullannuppu, eikä tänne oikeastaan muita tarvittaiskaan.
 
Mutta vastailen nyt Justuksen lähettämiin kysymyksiin:
 
Mottoni: Eläkää sovussa! Rakastakaa toisianne! Kuulun myös "roska (mieluummin viisi) - päivässä" -liikeeseen. Tehkää hyvää - ja maailma pelastuu!

Elämäni tarkoitus: Minä ja mun mammani! Olemme soul sisters. Ihan sama, mitä tapahtuu, kunhan vaan saan olla mammani kanssa. Ihan kivoja nää muutkin lauman jäsenet kyllä on: isi, Pami ja Onni.

Suosikki harrastuslajini: Jälki! Aivan huippua! Tekisin sitä milloin tahansa ja missä tahansa. Agilitykin on aika nastaa, koska saa tehdä kaikkia hienoja käännöksiä ja juttuja joita osaan tosi hyvin.
 
Mikä ei nappaa: Paimennus. Siis en voi käsittää, että parin vuoden ajan mua kiellettiin jatkuvasti jahtaamasta naapurin Simo-pässiä, jäniksiä, joutsenia, rekka-autoja, mopoja ja moottorikelkkoja, ja sit eräänä kauniina päivänä mut työnnettiin lammasaitaukseen ja yllytettiin tekemään jotain. Siis MITÄ? Tajuan kyllä, että jos joku niistä keropäistä lähtee eri suuntaan kuin muut, niin tokihan mä käyn hakemassa sen takasin ja laitan ojennukseen, mutta lampaita - eikä mitään muutakaan saa kertakaikkiaan jahdata, kyllä mä sen nyt jo tiedän, koska aussie on maailman viisain ihminen.
 
Hyvää seuraa: Mun mammani. Rakastan mammaani yli kaiken.
 
Huonoa seuraa: Pari naapurin koiraa, jotka haukkuu ja haukkuu ja haukkuu... Siis ihan kuin niillä ei olis aivoja ollenkaan. Eihän tollasiin viitsi edes tutustua. Olen kyllä yrittänyt heiluttaa niille häntää ja olla ystävällinen, mut ne vaan seisoo ja haukkuu. En tajua. En jaksa kuunnella. Vois tehdä jotain kivaa yhdessä, mutta kun ei...

Paras lukemani/kirjoittamani kirja: 
Kyllä noi nahkaselkäiset on ehdottomasti parhaita. Aku Ankat ei ole mitään verrattuna esim. Koru-Kalevalaan ja Perheraamattuun.  Niissä riittää ajanvietettä pitemmäksikin aikaa.
Kirjaa en ole kirjoittanut, mut kerran kokeilin, mitä kaikkea täytekynällä voi saada aikaan. Lakanoista tuli kyllä aika hienot, sellaiset blue merlet. Mammakin oli aika iloinen, kun näki mun aikaansaannokseni.
 
Jaa, kenet haastaisin... Ehdottomasti sisareni Simmin, jota suuresti rakastan! Ja tyttäreni Jatsin, joka on murunen.