Pääsin treenaamaan uuden hakuryhmäni kanssa ensimmäistä kertaa. Ryhmä onkin tosi kiva: Jenna ja bullmastiffit Darra & Turbo, Aija ja aussie Rini, Johanna ja aussie Jesse, Mika ja kultsu Lyyti sekä me.
Eilen olikin kylmää ja kova, puuskainen tuuli. Välillä satoi rakeitakin. Tallattiin n. 70 (pitkä) X 60 (syvä) hakualue. Keskilinja osittain polulla. Oikea puoli selkeää mäntykangasta, hieman kumpuja. Vasemmalla puolella nuoressa mäntytaimikossa kuoppia ja kumpuja, sitten laskeva rinne ja takaosassa aukeampaa mäntykangasta.
Pamille 4 maalimiestä: 1. Oikea etukulma pressun alle, 2. vasen etukulma maassa makaamassa, 3. oikealla vähän yli puolivälin pressun alla, 4. vasen takakulma maastoverkon alla. Ilmaisu irtorullalla ja namipalkat heti näytöltä. Tarkoituksena saada vain pitää hauskaa ja saada juosta. Kaikki meni ihan hienosti, mutta kun vauhti lisääntyy, niin hallittavuus huononee. Ensi kerralla siis harjoittelemme hallintaa. Viimeisen maalimiehen jälkeen palkkasin viellä pallonheitolla.
Unskille muutoin samanlainen, mutta ilmaisut kiintorullalla ja kolmannen maalimiehen paikalla olikin vain tyhjä pressu. Tapahtui juuri kuten olin ajatellut: Unski kävi tyhjällä pressulla, otti kiintorullan ja toi sen minulle.  Kun lähdettiin näytölle, koira menikin hämilleen ja lähti juoksemaan aivan eri suuntaan kuin pressulle päin. Sitten se alkoi juosta ristiin rastiin. Juttelin sille, että " missä se ukko nyt on, ja mä luulin että sä löysit jotakin". Unski-parka oli aivan hämillään ja lopulta jäi pressun viereen seisomaan häntä alhaalla ja pää riipuuksissa. Selviteltiin pressu yhdessä ja katsottiin, että siellä ei varmasti ole ketään. Murmatin sille vielä, että en ole ollenkaan tyytyväinen. Palattiin sitten keskilinjalle ja innostin Unskia vähän uudelleen töihin. Se lähti hienosti ja löysi viimeisen ukon hyvällä pistolla. Oli kuulemma oikein tarkasti katsonut Johannaa kasvoihin, ennen kuin otti rullan. Kehuin sitä rullan tuonnista ja näytöllä Unski saikin ihanan lihapullapalkan ja sitten taas lennätettiin palloa (josta tulikin saman tien entinen. Kiitos, Hanne, tuliaispallosta - se kesti ainakin 4 treeniä!). Kehuin Unskia vielä autolle mennessä ja kotimatkalla ja jopa kotonakin illalla. Mulle jäi niin paha mieli sen puolesta, kun se osoitti niin selvästi olevansa pahoillaan mokasta. Pikku kulta. Ensi kerralla sitten oikein iloinen ja varma treeni!