Ajelin illalla Pärnävaaralle katsomaan, josko siellä olisi ketään innokasta tottistelijaa, ja toki: Erja ja Demi-hoffihan siellä ilakoivat eteen lähettämisten parissa.
Unskin kanssa hiottiin seuraamista: tiiviyttä, käännöksiä, nopeuden muutoksia. Se hassu lähtee aina juoksemaan mun kanssa kilpaa - tai ikään kuin näyttelyssä: pitkällä, vapaalla askeleella. Silloin myös tiiviys kärsii. Mutta kyllä se tyttö jaksaa!  Seuraamistakin voisi varmaan ottaa vaikka puoli tuntia putkeen.
Sitten juoksusta maahanmenoa. Yritettiin saada liikettä nopeammaksi. Samoin juoksusta seisomaan jäämistä. Takapalkalla nämäkin liikkeet ovat tosi nopeat. Ja lopuksi eteen lähettämistä ilman maahanmenoa. Vaadin tiukkaa seuraamista ennen lähetyskäskyä, ja siinä se varsinainen ongelma onkin nykyään. Unski ennakoi niin hurjasti käskyä, että pyrkii koko ajan hiukan edelle seuraamisosuudessa. Eteenhän se lähtee kyllä kuin tykin suusta, ja nykyään menee maahankin heti käskystä.
Pamin kanssa harjoiteltiin myös tiivistä seuraamista. Palkkasin usein, otin nopeita käännöksiä ja rytminvaihteluita. Eteen lähettämisiä otin myös pari: vietiin pallo yhdessä kentän laitaan ja lähetin sitten sitä kohti ilman maahan-käskyä. Tarkoituksena vain saada koira menemään suoraan ja kovaa.
Oikeastaan oli ihan kivaa. Tottista vois tosiaankin treenata enemmänkin, kun vain pääsisi aina alkuun...