Viime viikolla matkustin ensin keskiviikkona työn puolesta Lappeenrantaan ja takaisin, ja sitten torstaina Suonenjoelle. Sinne Unski ja Pami pääsivät mukaan, koska meillä on remontti (yläkerran portaat), ja nuo kullanmurut olisivat vain olleet tiellä kotona. Vaikka ei noilla varmaan niin hauskaa Suonenjoellakaan ollut: ensin päivä autossa, sitten yö hotellissa ja jälleen puoli päivää autossa. Onneksi kevätsää alkoi viimeinkin osoittaa lämpenemisen merkkejä, eikä autossakaan istuessa tullut kovin kylmä. Päinvastoin: perjantaina piti jo aukaista ikkunat melkein kokonaan, etteivät koirat olisi vallan läkähtyneet parkkipaikan helotuksessa.

Lounastauolla ehdittiin tehdä ihan mukava lenkki joen rantamaisemissa. Illalla meille seminaarilaisille oli järjestetty sauna ja illanvietto eräällä metsästysmajalla, jonne oli tarkoitus kävellä n. 7 km matka ja tulla kimppakyydeillä pois. Jotta hauvani eivät olisi karvanneet kenenkään viattoman autoa, ajoin koirien kanssa omalla autolla metsästysmajalle ja lähdin kävelemään sieltä saapuvaa joukkoa vastaan. Unski hämmästytti seminaariväkeä keräilemällä roskia tien varresta. Saaliina oli mm. hanska, 2 maitopurkkia, kaljapullo, muovinen kossupullo, 2 tupakka-askia ja muovikassi. Lämpimässä kevätillassa tuli todellakin hiki ja rakko jalkaan 7 km:n matkalla! Sen jälkeen sauna ja makkaranpaisto tuntuivat ihanalta ja uni tuli hotellin hyvässä sängyssä pian.

Perjantaina ennen aamiaista teimme noin tunnin lenkin. Valitsin suunnaksi uinuvan kaupungin laitamat, jotta pystyin pitämään koiria irti mahdollisimman paljon. Vuosiin en ole törmännyt koirista urputtajiin, mutta nyt sattui sellainen kohdalle: yhtäkkiä havahduin siihen, että aivan kantapäilläni soi pyörän kello, ja Pamiin melkein törmäsi kiukustunut naisihminen, joka tietysti heti kommentoi, että "kannattaisko pitää noi koirat kiinni". Minä vastasin, että "kannattaisko soittaa kelloa vähän aikaisemmin, että ehdittäis väistää"! Totuus on nimittäin se, että jos Pami olisi ollutkin hihnassa, niin hihna olisi todella pahasti sotkeutunut naisen polkupyörään, jos hän olisi samalla tavalla töytäissyt päällemme takaapäin. Hihnassa pitäminen ei siis olisi kuitenkaan ollut ratkaisu tilanteeseen, hitsinpimpulat! Ärsyttävää tuollainen, vaikka tokihan nykyisen lain mukaan mun olis pitänyt pitää koirat hihnassa.

Tuskinpa koskaan päästään ihanteelliseen tilanteeseen, jossa lainsäätäjä ottaisi huomioon oikeasti vastuullisen koiranpidon: Koiran tulee olla hallinnassa, ei siis välttämättä kytkettynä. Kas kummaa, kuinka suurkaupungeissa, esim. Pietarissa näkee keskikaupungillakin ihmisten kävelevän koulutettu koira irrallaan seuraamassa, eikä kukaan paheksu tilannetta - päinvastoin.

Suonenjoelta kotiin ajeltuamme ehdin vain jättää koirat kotiin ja vaihtaa vähän kamppeita kassiin, kun piti jo lähteä Lean kanssa luonnetestituomareiden jatkokoulutuspäiville Jämsän Himokseen. Matka tuntui pitkältä mutta onneksi oli hyvää matkaseuraa. Lean Lippe -pentu (rottweiler Emma-Kaarinan Lippe Lupiini, 7 kk) oli päässyt mukaan kokemuksia kartuttamaan, ja meillä olikin Lipen kanssa kiva iltakävely sillä välin, kun Lea istui luonnetestityöryhmän kokouksessa. Hassu tuollainen suuri ja kömpelö pentu: käveli hyvi rauhallisesti , eikä sinkoillut ympäriinsä niin kuin aussien pentu, mutta sai aivan hillittömät hepulit polkupyöräilijästä, söi kiviä ja käpyjä ja roskia ja taivasteli uusia ilmiöitä, kuten hotellin takapihan kaljakoripinoa.

Koulutuspäivät olivat antoisat ja oli kiva tavata tuttuja, varsinkin kurssikavereita. Mutta jäi varsin ristiriitaiset fiilikset kaiken kaikkiaan: arvosteluissa on huomattavia tuomarikohtaisia eroja. Kannattaa siis edelleen lukea sääntökirjaa tarkkaan, ettei muodostu jotakin omaa käsitystä, josta pikkuhiljaa tuleekin sääntö käytännössä.