Käytiin kauppareissulla tekemässä esineruututreeni. Tai no ruutu ja ruutu... Tallasin kolme kapeaa , eri pituista kaistaletta ja jätin esineet niiden päihin. Maasto oli sellaista sekalaista, pääasiassa kuusia kasvavaa hukkametsää: pohjalla ensin pitkää heinikkoa, sitten risuja ja havuja, paikoitellen varvikkoa. Lunta alle 10 cm.

Ensimmäinen kaistale oli n. 50 m pitkä, esine lypsykumi. Toinen kaistale n. 20 m., esine nahkainen lompakko. Kolmas kaistale n. 70 m, esine nailonkankainen topparukkanen.

Otin ensin Pamin ja vaikka se ei meinannut pysyä nahoissaan, niin nostatin sitä vielä kumirenkaan revityksellä. Vietti huipussaan ja nopea lähetys. Pommi-Pamela teki täydellistä työtä. Täydellä vauhdilla kolme pistoa, tuonnit varmat ja nopeat luovutukset. Vaihdoin jokaisen esineen namuun, ja lopuksi reviteltiin vielä kumirenkaan kanssa.

Unski näki autosta kun Pami touhusi, ja sekin oli aivan piukeana omalla vuorollaan. Nostatin Unskiakin ensin renkaalla, ja ensimmäinen esine tuli käteeni aivan moitteettomasti. Vaihdoin sen namuun ja kehuin kovasti ja laitoin heti toiselle esineelle. Unski juoksi esineen ohi ja kaarsi sitten takaisinpäin. Laitoin sen vauhdista uudelleen oikein innostavasti, ja lompakko löytyi hienosti ja tuontikin oli nopea. Vaihdoin senkin namuun ja lähetin kolmannelle. Unski lähti vieläkin innoissaan, mutta jäi sitten vähän matkan päähän seisoskelemaan ja katselemaa minuun päin. En liikahtanut, en sanonut mitään. Parin sekunnin jälkeen Unski jatkoi matkaa ja toi rukkasenkin. Hieman meinasi vauhti hiipua, mutta kehuin ja innostin sitä vielä, ja sain kuin sainkin esineen käteen saakka. Siitähän Uu sai tietysti namun ja hurjan revityksen renkaan kanssa! Palkkasin tosi pitkään ja kehuin sitä kovasti. Hyvään suuntaan ollaan jälleen menossa.