Lauantaiaamu alkoi upeasti: Istuin omassa olohuoneessani kuuntelemassa Vesa Kuosmasen jälkiluentoa livenä. Olihan siellä toki muitakin. JoSePa järjesti nimittäin jälkileirin tässä meidän kylällä, ja sää oli niin viileä, että eivät tarenneet istua luentoa pitämässä pellon laidalla. Kutsuin siis koko porukan meille ja sain siitä hyvästä taas oppia monta uutta asiaa. Muutama tosi ajankohtainenkin asia tuli pentusten kasvatukseen liittyen. Tapahtumasta ilahtui kovin myös Onni-kisu, joka tervehti arvokkaasti kaikki vieraat ja kiehnäsi sitten huomion keskipisteenä ja kaikkien jaloissa luennon ajan.

Myöhemmin kävin pellon laidalla katsomassa leiriläisten työskentelyä. Hyvin kuulemma sujui, vaikka välillä tuli rakeita, välillä vettä ja myrskynpuuskia - välillä taas paistoi aurinko ihan kauniisti. Sunnuntaina onneksi sää oli paljon parempi, eikä leiriläisten tarvinnut paleltua pelloilla. Hieno leiri: en ilmoittautunut enkä maksanut mitään, sain luennon, seurata jälkityöskentelyä ja juoda vielä kahvitkin pellon reunassa.   Kävin myös Kirin, Unskin ja Pamin kanssa lenkillä, ja juuri kun olin soittamassa Hilkalle, että saako Kiri uida, niin se oli jo järvessä. Ei kuulemma haitannut.

Tarkoitukseni oli käydä tekemässä pari janaharjoitusta Pamille lauantaina, mutta tuuli oli tosi kova enkä osannut päättää, millaiset harjoitukset tekisin, joten päädyinkin treenaamaaan tottista hiekkakuopilla. Huomasinpahan vain, että keväällinen säätäminen noutakapulan kanssa on Pamilla hyvin muistissa: nouto on nyt niin retuperällä, ettei koskaan.