Piiiitkästä aikaa hakutreenit! Unskin kanssa oltiin viimeksi lokakuussa Niiralassa ja Pamin kanssa joskus loppukesällä ennen juoksuja.

Keli: Mitä mainioin ja rapsakka; puoli astetta pakkasta ja lunta viitisen senttiä, metsässä paikoitellen enemmän. Vähäinäen tuuli pyöri milloin mistäkin suunnasta, mutta parempi sekin kuin täysi plägä (purjehdustermiä käyttääkseni).

Maasto: Sekametsää. Keskilinjan oikealla puolella loivasti nouseva rinne, alkupuolella mäntykangasta ja risukasoja, pitemmällä myös katajapensaikkoa ja kuusiryhmiä. Vasemmalla puolen heti syvä juoksuhauta joka kaartoi jyrkästi vasempaan n. 40 metriä keskilinjaa edettäessä. Juoksuhaudan toisella puolen sekametsää ja paljon katajikkoa. Alueen loppupäässä poikittain luontopolku. Aluetta ei tallattu, mutta meitä ennen oli kaksi koirakkoa, joten alueella oli ristiin rastiin ihmisten, koirien ja jänisten jälkiä.

Pami: Ilmaisu irtorullalla, kiintorulla kalulassa. Neljä ukkoa valmiina (toinen siirtyi neljänneksi). 1. oikealle etukulmaan, kierto takakautta, ei suoraa jälkeä eikä hajujanaa. Piilossa pressun alla maaten risukasan takana. 2. vasemmalle etukulmaan, suora polku keskilinjalta juoksuhaudan yli ja edelleen.  Piilossa maastoverkon alla puun takana pensaikossa istumassa. 3. oikealle luontopolun toiselle puolen n. 50 metriin eli kuviteltuun takakulmaan mutta syvyyttä n. 60 m. Kulku viistosti keskilinjalta, ei suoraa jälkeä lähetyspaikalta. Piilossa maastokankaan alla maaten risukasan takana. 4. Vasemmalla juoksuhaudan toisella puolen katajapensaikossa maaten piilossa maastoverkon alla. Tämä maalimies oli sama kuin toinen, ja siirtyi suoraan käymättä välillä keskilinjalla. Kaikilla namipalkka näytöltä luvan perästä, viimeisellä lisäksi narupallo.

Pamilla oli intoa aivan älyttömästi ja se varasti ensimmäisen lähdön. Silti se hoiti hommat hyvin; neljä pistoa, neljä löytöä. Pidin liinasta kiinni enismmäiselle ja viimeiselle näytölle perille asti, toinen ja neljäs olivat mulle liian haastavia juoksuhaudan ylityksineen. Pami oli aivan onnesta pyöreänä.

Unski: Ukot samalla tavalla valmiina, mutta viimeistä ukkoa siirrettiin syvemmälle mutta lähemmäs etulinjaa. Palkat samat kuin Pamilla.

Ensimmäinen ja toinen ukko löytyivät heti ekoilla pistoilla. Unski toi rullan vauhdilla ja sylkäisi sen mun jalkoihin kääntyen jo valmiiksi näytön suuntaan. Pyysin sitä tuomaan rullan käteen, ja kolmannella se sitten jo toikin. Toisen ukon jälkeen tuli oikealle puolelle kaksi tahatonta tyhjää - ilmeisesti Unski ei saanut hajua vaikka kävi 70 metrissä molemmilla kerroilla. Kehuin kovasti hienoista, suorista pistoista, ja laitoin sitten vasemmalle sille ukolle, joka oli alunperin tarkoitettu viimeiseksi. Sepä löytyikin kätsysti, mutta en antanut ukon palkata pallolla, vaan otin sen omaan taskuun. Sitten lähetin uudelleen kolmosukolle, mutta Unski juoksi 20 metriä ja pysähtyi sitten katsomaan mua kuin sanoen "Oletko varma? Kävin täällä jo kahdesti." Otin Unskin sivulle ja etenimme alueelle syvyyssuuntaan n. 5 metriä, ja laitoin sen sitten menemään luontopolkua pitkin. Se lähti jolkottelemaan tyyliin "ei täällä kyllä ketään ole, mutta pitää nyt mamman mieliksi juosta vielä." Sitten näin, kun se sai hajun, yhtäkkiä nousi kuono vastatuuleen ja Unski hyppäsi ilmaan persoonalliseen tyyliinsä, ja syöksyi ukolle. Voi sitä riemun päivää kun vielä palloakin pelattiin ja kaikki kehuivat!

Kyllä täytyy tunnustaa, että olen aivan hurahtanut näihin hommiin. Maatessani puolimärkänä hangessa risukasan alla rottweilerin kuolan valuessa silmälaseissani ajattelin, että toivottavasti porukalla ei ole jouluna tähdellisempää tekemistä: tämän voisi ottaa uusiksi!