Sattui niin hauskasti, että Outokummun mejä-kokeeseen oli tilaa runsain mitoin. Kun ei ollut parempaakaan tekemistä tiedossa, niin varasin paikat sekä Unskille että Pamille. Pamin kanssa suunniteltu toko-koe helatorstaina peruuntui lääkkeen varoajan tähden, mutta nyt oli sopivasti tilaisuus osallistua viralliseen kokeeseen.

Lauantai meni siis Outokummun metsissä tarpoen. Kun osallistuin kahden koiran kanssa, niin silloin tietysti jouduin tekemään kolme jälkeä; yhden voittajaluokan ja kaksi avoimen luokan. Taas sai tutustua uusiin ihmisiin ja siinä peräkkäin kulkiessa juttu luisti. Tällä kertaa opin uutta venäjänajokoirista, viiriäiskoirista ja luolakokeista Hymy. Lämmin, kesäinen sää, pulahdus reisiä myöten suonsilmäkkeeseen ja noin seitsemän kilometriä umpimetsässä  tuntui kyllä illalla koko kropassa.

Sunnuntaina aamuvarhaisella aussiekolmikko autoon ja törkeää ylinopeutta metsäkämpälle. Pelkäsin myöhästyväni ylituomarin puhuttelusta, joka oli ilmoitettu alkavaksi klo 7.30. Kas, se alkoikin vasta joskus kahdeksan jälkeen Päättämätön...  Ensin suoritettiin laukauksensietotesti ja sitten päästiinkin heti maastoon. Arvonnassa sattui niin mukavasti, että ensimmäiseksi tuli se AVO-jälki, jolla itse olin oppaana. Akita Nasta jäljesti rauhallisesti, mutta teki valitettavasti kolme hukkaa joista seurasi keskeytys. Meille tuomari Minna Vornasen kanssa ei ehtinyt tulla hiki tällä keikalla.

Päivän mittaan omia vuoroja odotellessa hengailimme majalla, kävimme lenkillä ja käytin koiria uimassa. Tein Viialle jälkiharjoituksen: n. 60 m pitkä jälki mäntykankaalle, lihapullanpala n. 4 metrin välein ja loppuun rasiallinen namuja. Jälki sai vanheta puolisen tuntia. Saisi näköjään vanheta kauemminkin, aika helppo tuntui Viialle olevan.

Pamin vuoro tuli ensin, tuomarina Markku Hassinen, oppaana Ilona Ukkonen. Ja tässä ote pöytäkirjasta:

Rauhallinen ohjattu lähtö, jossa makausta nuuhkaistaan. Ensimmäinen osuus alkaa hyvin, mutta sitten koira käy sivulla ja palaa taksepäin, josta sivulle kauas ensimmäiseen hukkaan. Jatketaan puhtaalta jäljeltä, josta eteenpäin edetään usein pysähdyksin ja lopulta kaarretaan taas sivulle jäljestä juomapaikalle saakka. Sieltä koira ei enää löydä takaisin jäljelle. Tuomitaan toinen hukka. Jatketaan ensimmäiseltä osuudelta ensimmäiselle kulmalle, joka tarkasti makaus osoittaen. Toinen osuus sujuvaa, hyvää jäljestystä vain pienellä tarkistuksella. Toinen kulma tarkasti ja makaus osoitetaan. Kolmannella osuudella heti alkuosalla hirven jäljet pyörittävät koiraa jäljen molemmin puolin aina kolmanteen hukkaan saakka. Tänään tuomari keskeyttää kokeen.

Pami tuntui hiukan epävarmalta, minkä oletan johtuvan runsaista riistan jäljistä. Makaukset se osoitti tosi hienosti, eikä niitä ole Pamin kanssa koskaan edes harjoiteltu. Viimeisen hukan jälkeen ohjasin Pamin takaisin jäljelle, mistä lähtikin oikein hyvä ja tarkka matka kaadolle saakka. Pami oli kovin ihastunut hirvensorkkaan. Pääsin kehumaan ja syöttämään makkaraa hyvästä löydöstä.

Sitten Ulpukka, tuomarina Minna Vornanen ja oppaana Virpi Suihko:

Hyvä, rauhallinen lähtö. Alkumakaus nuuhkitaan, jonka jälkeen alkaa sopivavauhtinen jäljestys. Ensimmäinen makaus merkataan pysähtyen. Ensimmäinen kulma tarkasti, jonka jälkeen kuljetaan jonkun matkaa jäljen sivulla. Toinen makaus osoitetaan pysähtyen. Toisella kulmalla katko, joka selvitetään lenkillä, osin tukeutuen jäljen tekijöiden jälkiin. Kolmannen osuuden alussa tulee nopeaan tahtiin kaksi hukkaa koiran poistuessa määrätietoisesti pois jäljeltä. Kolmas makaus mallikkaasti pysähtyen. Kolmannen kulman takana iso lenkki jonka jälkeen koira lähtee paluujäljelle. Tuomari keskeyttää kokeen. Hyvä, keskusteleva jäljestäjä, jonka päivä ei ollut tänään.

Uuuuu!  Pusu Etukäteen jo pelotti vähän matkan pituus ja raskaus mummukalle, ja väsähtihän se. Työnarkomaanina Unski ei edes voi pysähtyä juomaan matkalla, vaikka tilaisuuksia olisikin. Murmetuksesta vain voi päätellä, kun se harmittelee sotkevia harhajälkiä. Silti yllätyin, kuinka tarkka Unski jaksoi olla loppumetreille saakka, ja kuinka upeaa jäljestystä se teki! Mummu-parka oli kuitenkin niin väsynyt lopussa, että meni ensin kaadon ohi, mutta palasi sitten ihmettelmään muurahaisten valtaamaa sorkkaa. Hirmu kehut, makkarat, raikasta vettä ja kieriskely mättäissä rentouttivat superhienoa työskentelyä tehneen koiran, ja astelimme iloisina ja kaikkemme antaneina autolle. 

Lopuksi kävin vielä Viian kanssa purkamassa aamuisen avo-jäljen ja sitten kaikki kolme pääsivät järveen.

Tuloksia ei siis tullut, mutta oli meillä mukavaa! Nauru