Ah, ihanat hohtavat hanget, kirkas auringonpaiste ja pikkupakkaskeli saivat minut jälleen kaivamaan sukset aitasta. Kun mulla on kahdet husky-valjaatkin, niin lähdin hangille kolmen innokkaan aussien kanssa. Ensin hiihtelin Unskin  kanssa Ruun ja Pamin juostessa vapaina. Unski oli innoissaan ja veti ihan mukavasti - osa oli vain alkuinnostusta. Unskia pitää aika paljon innostaa ja tsempata, että veto pysyy hyvänä. Sitten vaihdoin Ruun vetämään. Kas, tyttöhän on luonnonlahjakkuus! Se veti parhaiten koko porukasta; suoraan, kovaa ja innokkaasti, taakseen vilkuilematta, ja tuntui jaksavan vaikka kuinka. Sitten oli vuorossa parivaljakko Ruu ja Unski. Tämä kombinaatio toimi mainiosti ja vauhtia oli niin, että kurveissa meinasi hirvittää. Pami on porukan onnettomin vetäjä, se kun ei vedä hihnassakaan koskaan, niin epäilen, että se ei vaan osaa vetää. Kyllähän se Unskin vieressä jolkottelee ja haukkailee lunta penkasta. Kun sitä kehuu ja innostaa, niin se menee vähän kovempaa, mutta ei se varsinaisesti vedä edes sen vertaa kuin Ulpukka. Eihän ihan kaikessa voi olla lahjakas ;-)