Tällä viikolla alkoivat Kuttukuun paimennuskurssit: maanantaina aloitti Muksu, tiistaina Kiri ja Valo ja eilen oli Hipan ja Viian vuoro. Ajelimme Hannan kanssa kimppakyydillä Savonmuan puolelle jännittynein mielin: kuinka nuoret hauvamme ovat kenties muuttuneet viime syksyn jälkeen.

Ryhmämme vaikutti oikein kivalta: mudi, sakemanni Lupo, picardienpaimenkoira, schapendoes Välkky sekä meidän aussietytöt ovat kaikkia nuoria aloittelijoita. Ryhmän ainoa edistynyt on Ninnin toinen schapendoes-poika Oikku. Oikku ja Ninni aloittivatkin isommalla areenalla harjoitella poispäin ajoja, kun taas me kaikki nuoret lähdimme pyöröaitaukselle. Lampaat olivat kuulemma olleet hyvin lentäviä näinä alkupäivinä, joten Sinikka halusi hyvin rauhallisen koiran aloittamaan: sormi osoitti siis Hippaa. Hanna kirjoittanee Hipan harjoituksista lähemmin, joten keskityn Viian tekemisiin.

Viia pääsi toisena kokeilemaan. Viime kesän pentusesta ei ollut oikeastaan kuin muisto jäljellä. Rauhalliseen tapaansa Viia tuli mielellään aitaukseen ja pienen "leikkiinkutsun" jälkeen alkoi tallustella lampaiden perässä. Ainakaan se ei pelännyt lampaita tippaakaan, sillä ei ollut pienintäkään tarvetta lennättää niitä - mutta ei se oikein älynnyt tehdä muutakaan. Sinikka tuli Viian tueksi lauman taakse, kun minä kuljin sauvan kanssa edellä selin. Viiahan tekee mielellään kenen kanssa mitä tahansa, joten se otti iloisena vastaan Sinikan yhteistyötarjouksen. Sinikan kehuessa ja näyttäessä esimerkkiä Viia alkoi itsekin yrittää enemmän.

Toisella kierroksella päätimme antaa Viialle hieman painavammin pakotetta. Koska se ei pelännyt lampaita ollenkaan (päinvastoin, ehkä piti niitä hieman hölmöinä otuksina), sain ohjeen ottaa Viiaa pannasta kiinni ja viedä sen tuijottamaan lampaita silmiin. Kääntelimme siis laumaa menemällä yhdessä aina pääpuolelle ja lähestymällä tuijottaen, kunnes lampaat kääntyivät poispäin. Tällä kierroksella jäi vähän keskeneräinen olo, joten Sinikka ehdotti, että tehtäisiin vielä yksi lyhyt kierros lopuksi.

Hetken huilailtuamme jatkoimme siitä mihin toisella kierroksella jäimme. Viia ottikin ohjat omiin käsiinsä, ja pari kertaa oikein hypähti itsepäistä laumaa kohti. Eräs ruskea pässi alkoi pistää Viialle hanttiin, puskea ja polkea jalkaa. Kannustin Viiaa tekemään asialle jotain, ja se sanoikin "hau" ja hyppäsi pässiä kohti. Minä annoin vielä pässille lisäkyytiä painamalla sitä kämmenellä otsasta. Enää ei tarvinnut pitää Viiaa pannasta. Menin sen rinnalla aina lampaita uhkaavasti tuijottaen niitä kohti, ja niin kääntelimme laumaa yhdessä.

Sinikan loppuarvio oli, että Viia on juuri syttymäisillään. Parasta on sen tyyneys ja voimakas kropan käyttö sekä selkeä halu ja kiinnostus. Viikuna olikin myös aktiivinen katsoja ja häntä terhakkaasti kaarella se seurasi toisten oppilaiden edesottamuksia aitauksessa.

Kyllä oli mukavaa. Kesä on melkein alkanut.