Tapanani on ollut käyttää koirat 10-vuotistarkastuksessa, eli katsastaa koiran kunto ja tila  läpikotaisin. Unelmalta jäi kymppikatsastus väliin, mutta nyt oli aika uusia Unskin rabies-rokotus, joten varasin samalla ajan perusteelliseen lääkärintarkastukseen.

Uu oli tietysti tärkeänä kuten aina, kun pääsee maamman kanssa kahdestaan hengailemaan julkisille paikoille. Se olisi halunnut kovasti seurustella odotushuoneessa toisten potilaiden, niiden omistajien ja henkilökunnan kanssa, mutta pieni valkoinen pallerokoira vei kaikkien huomion. Epistä.

Tutkimuspöydällä Unski istui muina tyttöinä, kunnes kuuli Jari-lääkärin äänen ja muisti, että ai niin, täällä voi saada namuja jos pelkää. Sitten se alkoi vapista ja kävin hakemassa sille namuja toimiston tiskiltä. Unski söi ne tyytyväisenä ja unohti vapista sen jälkeen, vaikka joutui istumaan pöydällä hyvän tovin.

Otettiin verenkuva, pissanäyte, peilattiin silmät, kuunneltiin sydän ja keuhkot, tarkastettiin korvat, hampaat ja pyllypuoli, tunnusteltiin hauva läpikotaisin. Ei löytynyt mitään vikaa mistään, vaikka kuinka yritettiin. Terve, kirkassilmäinen mummeli!